U n e t

[KennethSundberg]

Eikö meillä olekaan uniin keskittyvää ketjua? Olenko nähnyt unta?

Joka tapauksessa, olen koko viikon ajan valvonut vähintään aamukahteen asti (herätäkseni muutaman tunnin päästä töihin) - ja kun tänään, velvollisuuspitoisen työpäivän päätteeksi olin liian tööt tehdäkseni niitä asioita joiden parissa olen paiskinut yömyöhään, avasin kanavan foorumille ...ja täällä istuskelen ja aatoskelen (?!?) edelleenkin. Olin jo kirjoittamassa "pelko"-ketjuun Spin&Pukelle pikkuvastinetta, kun huomasin että kirjoitukseni menee taaskin enemmän aiheen vierestä kuin ketjun aiheeseen liittyen -- jotenpa siksi tämä pitkä intro tälle uudelle ketjulle, kun en kaikki aiheet selattuani löytänyt UNI-ketjua jonka olisin voinut vannoa olevan olemassa...

Elikä siis, aiheena UNET - ja aloituspuheenvuoro S&P:llä tähän tapaan:

Nukkuessani pelkään paikkoja joihin en näe esim. koulupöydän alle. Minulla on ollut pari unihalvausta, jolloin näin jonkinsortin jättiläsihämähäkin kömpivän minua kohti. Mutta unihalvauksessa en voinut liikkua, ja piti vain katsella ja yrittää huutaa (suukaan ei toiminut) ---

Tästä tuli ensin mieleen, että oletko kenties nähnyt useita jättiläishämähäkkejä viliseviä elokuvia?

Unimaailmaan kuitenkin liittyen voin pitkän omakohtaisen kokemuspohjan perusteella sanoa, että ihmisen alitajunta on VÄHINTÄÄN kummallinen. Aloitetaan siitä, että itselläni on ihan mielettömän vilkas mielikuvitus, jonka osaan kuitenkin nykyään hallita kiitettävän hyvin. Jatketaan sitten siihen että olen jo pikkupojasta lähtien tykännyt hämähäkeistä, tutustunut aiheeseen lähemmin, nähnyt lukemattomia hämähäkkiaiheisia elokuviakin - enkä silti KOSKAAN muista nähneeni ainuttakaan hämähäkkiaiheista unta, saati sitten painajaista.

Tämän kerroin lähinnä siksi, että runsaasta mielikuvituksestani huolimatta en osaa kontrolloida alitajuntaani nukkuessani ja suorastaan kadehdin niitä ihmisiä jotka pystyvät "tilaamaan" unia. Toisin sanoen, näen erittäin harvoin unia niistä asioista jotka ovat erityisen läheisiä minulle (esimerkiksi suosikkinäyttelijöitäni en unissani näe vaikka kuinka haluaisin). Yhtenä poikkeuksena on Särkänniemen Orlochlessin Torni, joka näyttäytyy unissani aina ahtaaksi pakattuna mutta käsittämättömän mahtipontisena vuoristoratamaisena darkkiksena, jonka radalla pompin milloin kääntääkseni taustamusiikkia soittavaa c-kasettia tai asetellessani lautoja lattialle jotta pääsen valtaistuimellaan istuvan audioanimoidun Iso-Orlochlessin luokse. Tätä jälkimmäistä en ole koskaan ymmärtänyt, vaikka yleensä tajuan mistä uneni johtuvat...

Näen tosi paljon käsittämättömän seikkailullisia mutta silti arkipäiväisiä unia, jotka ovat kaiken lisäksi ihan mielettömän dialogi-painotteisia, eli niissä puhutaan koko ajan - ja itsekin olen niin paljon niissä äänessä, että puhun unissani oikeastikin niin paljon että aamulla olen ihan puhki kaikesta puhumisesta. Olen työterveyshoidossakin maininnut että oikeasti haluaisin saada alitajuntani "off"-tilaan nukkuessani, mutta tälle ei taida koskaan tulla muutosta, kun en kuitenkaan unilääkkeitä haluaisi käyttää.

Edelleenkin vouhotan tästä aiheesta lähinnä siksi, että tiedän omakohtaisesta kokemuksesta kuinka ihmeellinen alitajunta on; se on samalla täysin looginen ja kuitenkin hyvin epälooginen kokonaisuus. Olettaisin omassa tapauksessani, etten näe unia haluamistani asioista siksi koska olen ne jo "tiedostavassa alitajunnassani" käsitellyt, vaikka nämä asiat olisivat kuinka keskeneräisiä tahansa. Ei loogista.

Toinen asia, jonka tunnen kohtalaisen hyvin, on tuo Spin&Puken mainitsema "unihalvaus" - joka lienee sama asia kuin olla unen ja todellisuuden rajamailla niin, että henkilö näkee aidon ympäristönsä mutta näkee samaan aikaan siihen sekoittuvan univision. Tällainen kahden tietoisuuden rajamailla pyrähtäminen on tietääkseni varsin normaalia ja yleistä. Itsellänikin siitä on enemmän kuin tarpeeksi kokemusta, vaikka makuuhuoneessani en (onneksi) ole koskaan nähnyt jättiläishämähäkkejä, ufoukkoja tai mitään sen pelottavampaa kuin vaatekaappien ovia selkosen selällään tai vaatteiden tai muiden tavaroiden olevan väärissä paikoissa - kunnes sitten oikeasti herään ja huomaan että kaappien ovet ovat kiinni, eivätkä tavarat tai vaatteet olekaan siirtyneet yön aikana paikasta toiseen. Eniten olen kokenut sellaisia ahdistavia heräämisiä, joiden aikana muistan että "ne jotkut TÄRKEÄT paperit jotka olen tyystin unohtanut, ovat juuri SIINÄ paikassa jonka SILLÄ HETKELLÄ muistan ja tiedän olevan olemassa" - mutta sitten kun herään kunnolla, tajuan että meneillään on ainoastaan tavallista stressaavampi jakso joko töissä tai elämässä yleensä, sillä noita kadonneita papereita (saati sitten niiden sijaintipaikkaa) ei ole olemassakaan.

Joo, sellaista ihmeellisestä unien maailmasta. Nyt taidan mennä keräämään lisää ihmeellisiä unikokemuksia. Hyvää yötä!

KEN

[Radon]

Elikä siis, aiheena UNET - ja aloituspuheenvuoro S&P:llä tähän tapaan:

Nukkuessani pelkään paikkoja joihin en näe esim. koulupöydän alle. Minulla on ollut pari unihalvausta, jolloin näin jonkinsortin jättiläsihämähäkin kömpivän minua kohti. Mutta unihalvauksessa en voinut liikkua, ja piti vain katsella ja yrittää huutaa (suukaan ei toiminut) ---

Tästä tuli ensin mieleen, että oletko kenties nähnyt useita jättiläishämähäkkejä viliseviä elokuvia?

Olenhan minä, mutta nämä elokuvien jättiläishämähäkit ovat niin digitaalimömmön näköisiä, ettei niitä edes jaksa pelätä. Tämä kammoni oikeastaan alkoi lapsena, kun löysin kaapinpohjalta ison leikki-muurahaisen. Otin tämän käteeni, ja katsoin sitä etupuolelta, jolloin se näytti hämähäkiltä. Säihkähdin kovasti, ja siitä lähtien olen kiertänyt kahdeksanjalkaiset kaukaa.

Ja lisää unihalvauksesta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Unihalvaus
--------------------------------
Itse olen nähnyt painajaista Kärpänen (86)-aiheisesta darkkiksesta. Elokuvan nähneet tietävät tarinan kulun... Darkkiksen lopussa Telekopasta kurkisti itse herra Brundlekärpänen, ja samaan aikaan vaunu pysähtyi, ja yhtäkkiä tämä Brundlekärpänen sulatti naamani ja heräsin. Kamala painajainen, joka vainoaa minua yhä.

[TN]

Itse olen nähnyt painajaista Kärpänen (86)-aiheisesta darkkiksesta. Elokuvan nähneet tietävät tarinan kulun... Darkkiksen lopussa Telekopasta kurkisti itse herra Brundlekärpänen, ja samaan aikaan vaunu pysähtyi, ja yhtäkkiä tämä Brundlekärpänen sulatti naamani ja heräsin. Kamala painajainen, joka vainoaa minua yhä.

Kärpänen on kyllä kauhea elokuva. En uskaltanut katsoa sitä kerralla loppuun. Unia en ole siitä nähnyt, mutta muita kauheita unia kyllä. Yhdessä ihmisiä kidutettiin hypnotisoimalla heidät uskomaan esim. että joku ajoi heitä takaa tai että heiltä puuttui joku raaja tai että heidän naamansa suli puoliksi kuten Kaksinaamalla.

[-Insane-]

Unet on kyllä asia, joka on kiehtonu mua ihan pikkupenskasta asti. Tai no jaa, ketäpä ne eivät kiehtoisi, varmasti jokainen miettii joskus uniaan.

Uneni ovat erittäin sekavia nykyään, ja harvoin muistan niitä, ellen kirjoita ylös (Pidän unipäiväkirjaa.) Usein niissä on joku juonenpätkä, mutta paikka ja henkilöt tuntuvat vaihtuvan koko ajan. Joskus sitä vähäistäkään juonta ei ole, uni vain hyppii asiasta toiseen. Jonkinlainen unihalvaus on ollut pari kertaa, ei vaan pysty liikkumaan vaikka on hereillä.

Kerran opettelelin näkemään ns. selkounia, eli unia joissa tajuaa olevansa unessa ja voi tehdä mitä huvittaa. Se jos mikä oli hauskaa, mutta en osaa sitä enää. Oikeastaan silloin kun osasin sen, en kovinkaan paljoa edes työskennellyt sen eteen, ne unet vain tulivat. Ne tulivat aina samaan aikaan viiden tai kuuden maissa aamuyöstä, sen huomasin.

Ja painajaisista sen verran, että en yleensä niitä nää, mutta jos syön pikkasenkin liikaa illalla jotain niin sitten näen niitä ja ihan saletisti... :D

[Mustekala]

Eräs aivojeni suosituin uniaihe on lentäminen.


Uni alkaa sillä, että seison jostain kumman syystä jonkun olemattoman rakennuksen katolla keskellä Särkänniemeä. Seuraavaksi tahtomattani jalkani alkavat viedä minua kohti rakennuksen katon reunaa, ja se ei kyllä rehellisesti sanottuna ole mukava tunne, vai pitäisikö sanoa unitunne. Yllätyksekseni huomaan, että en pudotuksen jälkeen olekaan litistyneenä pannukakkuna kiinni maankamarassa, vaan osaan lentää. Oman aikansa tämä on kivaa, mutta jossain vaiheessa untani olen liidellyt liian korkealle ja sen jälkeen alkaakin unen sietämättömin osuus, eli vääjäämätön pudotus alaspäin. Uni loppuu aina kesken, enkä koskaan - harmi kyllä - ole ehtinyt maahan asti, mutta merkillisintä tässä unessani on se, että nopea liitäminen alaspäin tuntuu hassusti vatsanpohjassa. Uni on lopulta niin todellinen, että herättyäni joudun oikein todistamaan itselleni, etten ole lentokykyinen...



Seuraavaksi suosituin unieni aihe on ollut takaa-ajo. Ja ikävää tässä unessa on se, että minä olen takaa-ajon kohteena.


Uni alkaa siitä, että kävelen yksisteni rauhallisesti jossain päin maailmaa; useimmiten tapahtumapaikka on kuitenkin ollut vanhan kotini etupiha, joka oli pitkä ja loppui rinteeseen toisessa päässä. Kävellessäni huomaan, etten olekaan yksin, vaan että minua seurataan. En kuitenkaan koskaan uskalla katsoa, kuka, tai pikemminkin mikä minua seuraa, mutta tunne, että itseään seurataan on varmaanklin useammalle tuttu. Vaistomaisesti alan kiihdyttää tahtiani ja suraajani tekee ikävästi samoin. Lopulta kiihdyttämiseni on alkanut juoksuksi, ja koko häpeninki takaa-ajoksi. Mutta muutaman juoksuaskeleen jälkeen jalkani eivät vain suostu tottelemaan käskyjäni, ja ne tuntuvat muuttuneen vain pelkäksi elottomaksi mössöksi, jonka ansiosta juoksuni muuttuu lähes mahdottomaksi. Toisaalta takaa-ajajani juoksu sen kun vain kiihtyy.
Unen päätöspuheessa pääsen aina - syystä tai toisesta - etupihamme toisessa päässä sijaitsevaan jyrkkään rinteeseen, ja siellä piiloudun niinkin typerään piiloon, kuin kiven taakse. Mahtavan kivipiiloni takana minä sitten vain vapisen ja odotan kuin kuuta nousevaa takaa-ajajaani. Jos unien päätökseen saisi tungettua "The End" -tekstin, se koittaisi mielestäni mieluusti tässä, mutta ei: unen on pakko jatkua siihen saakka, kunnes näen, mikä minua on seurannut. Uneni pahis osoittautuu ehkä hiukan mauttomasti suureksi torakan ja jättiläishämähäkin sekasikiöksi, jonka selässä on räikeän punaisia raitoja ja sen suusta pulppuaa myrkynvihreää visvaa.

"The End"

-------------------------------------------------------------------------------------

"Unohtakaamme nyt ikävät painajaiset ja palatkaamme jälleen tylsään lauantaiseen viikonloppuaamuun, joka ei ole sen enempää uni kuin painajainenkaan: ulkona paistaa kirkas aamuaurinko, koulut ovat juuri alkaneet ja nyt joudumme kärsimään koulun alun jo toisesta viikonlopusta, joka on vielä kamalampi kuin ensimmäinen.

Olen kuitenkin jostain kummallisesta syystä keskellä Hartwall Areenaa - ypöyksin - ja minulla on suuri harja kädessäni ja lakaisen sillä suuren suurta roskapaljoutta, joka ympäröi minua. Päästessäni siivouspestissäni eteenpäin yhtäkkiä kaikki suuret spottivalot sammuvat ja vain takaani kajastaa kirkas valaistus. Katsoessani sinne en valojen kirkkauden vuoksi näe mitään, mutta salaperäinen ääni kutsuu minua valojen suntaan. Mennessäni sinne hetkeen en pysty avaamaan silmiäni, mutta kuin taikaiskusta olen jollain tutulta vaikuttavalla lavarakennelmalla ja kädessäni äskettäin olut harja on muuttunut mikrofonijalustaksi jonka päässä on mikrofoni. Kääntyessäni näen hurraavan kymmentuhatpäisen yleisön, ja takaani alkaa tutun sävelmän alku. Asetun vaistonvaraisesti aloitusasemaani ja seuraavan vajaan kolmeminuuttisen aikana yleisö saa kuulla minun laulamana Charlotte Perrellin kappaleen "Hero".

"Out of the light, like a star, like a hero..."

[KennethSundberg]

Eräs aivojeni suosituin uniaihe on lentäminen.

Muistaisin jostain lukeneeni, että lentounet ovat varsin tavallisia teini-iässä - ja että ne yleisesti ottaen taitavat tarkoittaa sitä että unta näkevä henkilö on harvinaisen onnellinen elämäntilanteessaan. Itsekin nimittäin lentelin PALJONKIN kyseisinä ikävuosina, mutta näin vanhana raihnaisena gubbena en ole enää vuosikausiin nähnyt lentounia ...mikä on sääli, sillä nuo unet olivat oikeasti varsin mukavia. Lentoonlähtö oli kyllä ihan toisenlainen kuin Mustekalalla, sillä itse jouduin aina aluksi juoksemaan kovaa ja tekemään eräänlaisia uimaliikkeitä, ennenkuin lähdin nousukiitoon. Ilmassa pysyminen oli sitten huomattavasti helpompaa - ja sitä kesti pitkään!

Freud tietenkin sanoisi että kyse on seksuaalisesta heräämisestä - johon minä sanon että PYH; lenteleminen oli paljon hauskempaa kuin seksi.

KEN

[Pia]

Freud tietenkin sanoisi että kyse on seksuaalisesta heräämisestä....

Mitäköhän se Freud sanoisi sitten tästä unesta ??

"Meitä ajettiin takaa (siis minua ja erästä ystävääni) ja yllätys, yllätys jäimme kiinni. Meidät raahattiin yhteen kerrostaloon josta ei syystä tai toisesta ollut niinkään helppoa pakomahdollisuutta. Vangitsijat lähtivät sitten sieltä kämpästä pois ja muutaman tunnin kulututtua sanoin ystävälleni, että soita niille (vangitsijoille) ja kysy koska he ovat tulossa takaisin. Ystäväni teki työtä käskettyä, mutta jätti kertomasta minulle, että nuo heput palaisivat vasta klo 3.00. Hän sitten kuitenkin kertoi tuosta asiasta minulle klo 2.50 ja minä suutuin niin pirusti.. että olisit voinnut kertoa vähän aikaisemmin niin me olisimme voinneet kävellä tosta ovesta pihalle!!! Lähdimme samantien ulko-ovea kohti ja sieltä nämä heput saapuivat takaisin mukanaan sellainen järjettömän kaapin kokoinen jätkä. Päätimme jäädä sinne, emmekä ihan heti yrittäneet pakoa. Hiukan myöhemmin pääsimme karkuun tuolta kämpästä ja olimme yht'äkkiä kävelemässä Helsingin Kalliossa ensilinjan mäkeä ylös. Ohi ajoi ratikka jossa oli kuskina laivan kipparin hattuun pukeutunut kuljettaja. Hän katsoi meitä pitkään ja minä ihmettelin, että mikä kumma tota vaivaa? siinä vaiheessa tajusin, että tuolla on ykkös ja kakkosjengi. Olimme saapuneet kakkosjengin alueelle, mutta he olivat hyvissä väleissä tuon ykkösjengin kanssa, joten pakomme oli huomattu. Lähdimme kiitämään ihan hitonmoista vauhtia peläten jäävämme kiinni ja niin siinä lopulta kävikin..."

Tässä vaiheessa sitten tulee se kohta johon heräsin.... Olisin halunnut nukkua pidempää ja nähdä, että MIKSI nuo ihmiset meidät halusivat saada kiinni....

[Radon]

Freud tietenkin sanoisi että kyse on seksuaalisesta heräämisestä - johon minä sanon että PYH; lenteleminen oli paljon hauskempaa kuin seksi.

Freudillahan on muitakin outoja päähänpistoja.

[Radon]

Nyt olen taas pahimman pakko-oirevaiheen jälkeen näkemään lento-unia, johtuen myös ehkä kohta tulevasta muutosta uuteen kotiin...

Näin myös unta jossa olemme koulussa, ja silloin yhtäkkiä koulusta repesi katto irti ja kuu tippui koulumme ruokalaan, jolloin joku huusi "KUU-JUUSTOA!" Nauroin tälle kauan...

Yhden unen muistan lapsuudestani, jossa Disneyn Prinsessa Ruususen Pahatar saapui kirkkoon, joissa pidettiin häitä ja Pahatar suuttui koska ei saanut kakkua. Tällekin nauroin kauan.

[Zernestitär]

Unet on kyllä asia, joka on kiehtonu mua ihan pikkupenskasta asti. Tai no jaa, ketäpä ne eivät kiehtoisi, varmasti jokainen miettii joskus uniaan.

Uneni ovat erittäin sekavia nykyään, ja harvoin muistan niitä, ellen kirjoita ylös (Pidän unipäiväkirjaa.) Usein niissä on joku juonenpätkä, mutta paikka ja henkilöt tuntuvat vaihtuvan koko ajan. Joskus sitä vähäistäkään juonta ei ole, uni vain hyppii asiasta toiseen. Jonkinlainen unihalvaus on ollut pari kertaa, ei vaan pysty liikkumaan vaikka on hereillä.

Kerran opettelelin näkemään ns. selkounia, eli unia joissa tajuaa olevansa unessa ja voi tehdä mitä huvittaa. Se jos mikä oli hauskaa, mutta en osaa sitä enää. Oikeastaan silloin kun osasin sen, en kovinkaan paljoa edes työskennellyt sen eteen, ne unet vain tulivat. Ne tulivat aina samaan aikaan viiden tai kuuden maissa aamuyöstä, sen huomasin.

Ja painajaisista sen verran, että en yleensä niitä nää, mutta jos syön pikkasenkin liikaa illalla jotain niin sitten näen niitä ja ihan saletisti...

En ole ikinä ennen kuullut noista selkounista. Voisiko joku kertoa niistä vähän enemmän? Vaikuttivat nimittäin vähän samanlaisilta kun jotkut unet joita olen nähnyt. Unia on itseasiassa kolme ja kaikki niistä olen nähnyt tässä viimeisen parin viikon aikana. Ja yllätys yllätys olen niissä kaikissa huvipuistossa
Minulle tapahtuu niin, että illalla ennen kuin nukahdan ajattelen, että haluaisin nähdä unta nyt vaikkapa just huvipuistosta ja sitten nään sellaisen unen jossa olen, mutta en ole niin läsnä kuin yleensä olen unissani. Unet kuitenkin tuntuvat tosi todellisilta. Pystyn itse ohjaamaan tekemisiäni jonkun verran. Esim. seuraavassa unessa pystyin ohjaamaan liikkumistani tietoisesti. Tässä uni:

Olen Särkänniemellä joka kuitenkin näyttää osin Linnanmäeltä (en ole ikinä käynyt särkänniemellä joten varmasti olen ottanut uneeni vaikutteita Linnanmäestä.) Esimerkiksi lippukassat ovat täysin samannäköisiä kuin Lintsilla, mutta Vuoristoradan paikalla on suuri metallinen vuoristorata (mahdollisesti Tornado). Olemme tulleet luokan kanssa luokkaretkellä särkkikseen ja tulemme ulos bussista. Olen yhden kaverini kanssa. Yhtäkkiä kaikki muut ovat kadonneet ja vain minä ja tämä kaveri ovat paikalla. Mietimme, että mitäs nyt sitten tehdään kun rannekkeet piti maksaa luokan tililtä. Mietimme että ostammeko rannekkeet itse ja pyydämme rahat sitten myöhemmin opettajalta. Päädymme kuitenkin siihen että jäämme odottamaan lippukassojen luo opettajaa ja luokkakavereita. Olemme odottaneet jonkun aikaa kun kaksi muuta kaveriamme juoksee meitä kohti hengästyneinä. He ihmettelevät missä olemme olleet. Kysymme heiltä, että ovatko he jo käyneet laitteissa ja mistä me voisimme saada rannekkeet. Kaverimme katsovat meitä ihmeissään ja sanovat että ovat käyneet kaikissa laitteissa paitsi Trombissa, koska eivät uskaltaneet. He sanovat myös että on aika lähteä.
Olemme siis odottannet vaikka miten kauan vaikka aika tuntuin alle puolelta tunnilta. Sitten lähdemme ja lintsisärkkistä ei enää näy.
Unessa on myös toinen osa jossa olemme taas luokkamme kanssa kouluksi muuttuneella oopperatalolla katsomassa taidenäyttelyä valtavassa salissa jossa on puiset valtavat ovet 1700-luvulta. (Tämä tapahtui seuraavana päivänä särkkiksen retkestä)Salissa on musikaalitähtiä ja yläasteen oppilaita rummuttamassa bongorumpuja. Myös yhden toisen koulun kutoset ovat samassa näyttelyssä. Kuvat heijastuvat seinälle oudosti. Istumme lattialla. Ennen kuin menemme sisään näyttelysaliin tarjoan yhdelle kaverilleni toista kahdesta pullasta jotka minulle ovat yhtäkkiä ilmestynyt. Kaverini ottaa pullan ja alkaa syödä sitä. Minulle selviää että pulla toimi eilen särkkiksen rannekkeena. Jätämme vaatteita naulakkoon ja katson itseäni peilistä, päässäni on Lacosten panta, mutta päätän ottaa sen pois että minua ei haukuttaisi. (en kyllä tajunnut miksi minua olisi haukuttu sen takia, mutta unien maailma on ihmeellinen)

Uni oli aika erikoinen, mutta toivottavasti joku ymmärsi jotakin

Niin eli pystyykö siis unia opetella ohjaamaan kunnolla? Haluaisin nimittäin kokeilla.

[VoDe]

Unia, mitä unia.

Itse en näe edes mitään unia. Menen nukumaan, nukahdan ja noin 5 sekunnin päästä herään ja kello on mennyt 10h eteenpäin.

[-Insane-]

Itse en näe edes mitään unia. Menen nukumaan, nukahdan ja noin 5 sekunnin päästä herään ja kello on mennyt 10h eteenpäin.

Jos olen ymmärtänyt oikein, niin kaikki ihmiset kyllä näkevät unia, mutta niitä ei välttämättä muista herätessään.

[Juho]

Tuo nopeasti menevä yö on tuttu kesäleiriltä. Kun on oikein väsynyt ja ei ole ärsykkeitä (kaikki sateesta sammakoihin),voi nukkumaan mennessä vain laittaa silmät kiinni ja huomata että on aamu. Kyseinen uni on joskus todella ärsyttävä ja sen jälkeen haluaisi vain loikoilla koko päivän.

Toinen omituinen näkemäni "uni" on oikeastaan sekava olotila valveen ja unen välillä. Sitä esiintyy usein juuri nennen nukkumaan menoa. Olen syvällä ajatuksissani jotka ovat todella sekavia. Esimerkkinä televisio on koirankeksi jota ilmapallo syö jne. Tästä tilasta on helppo herätä.

Olen joskus nähnyt painajaisia, joissa olen keskellä motaria ja edestä tulee pitkänokkainen jättiläismäinen (10m korkea) rekka. Yritän hypätä tienpientareelle, mutta se ei onnistu (unihalvaus?).

Parhaassa näkemässäni unessa olen vedessä yleensä ihan farkut ja t-paita päälläni. Huomaan pystyväni hengittämään aina vaan paremmin veden alla. Kerran näin samaa unta sillä erolla, että olin avaruudessa. Uni on siitä mukava, että tunnen olevani vapaa. Näitä unia toistuu yleensä reippaan liikuntapäivän tms. jälkeen (niitä on liian harvoin.)

Hyvä asia unissani on se etten nää unia hyönteisistä. Ehkä aivoni tietävät pelkääväni niitä niin paljon.(Ollaan kuitenkin ihan samaa porukkaa XD).Örkkejä ja hirviöitä unissa viliseekin ihan roppakaupalla niin, että unistani voisi koota erittäin pelottavan kummitusjunan elävillä hirviöpukuisilla kummituksilla.

Juho kuittaa ja menee nukkumaan!(hymiö jolla on nukkumatinhattu)

[Minä]

Niin eli pystyykö siis unia opetella ohjaamaan kunnolla? Haluaisin nimittäin kokeilla.

Juu... Kun puhutaan unesta jossa tiedostaa olevansa unimaailmassa, sitä sanotaan selkouneksi, niin kuin Atomipommi jo tuolla visersi. harva vain tietää että tällöin voi kontrolloida unta. voit vaikkapa lentää, tai muokata maisemaa ja... ja... Mielikuvitus on rajana. http://www.hoyhensaaret.info/ Tuolla on kaikenlaista liittyen selkouniin. Siellä kerrotaan myös taktiikoita, jotka helpottavat selkounien näkemiseen.

[-Insane-]

Nyt kun kesäloma ja aikaa, niin onkin taas hyvä opetella tuota lucidiin (=selkouneen) pääsemistä. Yksi tärkeimmistä asioista onkin se, ettei käy nukkumaan tunnekuohuissa, stressaantuneena tai yliväsyneenä. Eli mikäpä aika siihen soveltuisi paremmin kuin loma. :)

Tärkeintä on opetella muistamaan, johon unipäiväkirja on hyvä apuväline. Normaalisti herätessä nimittäin unet tuppaavat unohtumaan lähes samantien. Puhumattakaan siitä että muistaisi mitä unta joskus yöllä on nähnyt. Itse teen nykyään siten, että jos yöllä herään, niin kirjoitan lyhyesti unen ylös, ja aamulla sitten huolellisemmin päiväkirjaan, muuten en kyllä muista sitä. Joskus aamulla herätessä löytyy kyllä niin kummallista tekstiä, ettei mitään järkeä, kun ei yhtään muista nähneensä sellaisia unia. (Juuri viimeyönä olin kirjoittanut ylös jostain "limaklönteistä", ja aamulla ei kyllä ollut mitään muistikuvaa niistä...)

Sitten on näitä harjoituksia. Eli unessa ollessaan pitäisi yrittää miettiä, että olisiko se tilanne mahdollisesti unta. Tätä voi kokeilla vaikka siten, että yrittää työntää kättä vaikkapa seinän läpi, siten ettei katso seinää. Jos mitään estettä ei tunnu, niin todennäköisesti kyseessä on uni, tai jos ei ole, niin joku on pahemman kerran pielessä :D Testien tekeminen unessa saattaa tuntua hankalalta, joten kannattaa tehdä ja toistaa niitä hereillä ollessaan (Tosin joku saattaa vähän ihmetellä, kun yrität työntää kättäsi seinän läpi... :D), jolloin ne pikkuhiljaa siirtyvät myös uniin. Toinen oli kellon katsominen, eli kun katsot kelloa, niin käännä katse hetkeksi muualle, ja katso sitten uudestaan kelloa. Jos aika on ihan eri kuin äsken, niin olet todennäköisesti unessa.

Sitten on näitä herätyskellon kanssa temppuiluja, mutta niihin en ole sen kummemmin perehtynyt.

Ja sitten on toki se ongelma että miten siinä selkounessa pysyy. Itselläni se ainakin tuottaa suuria vaikeuksia. Kun tajuan olevani unessa, niin herään hyvin herkästi, tai unohdan sen samantien. Mutta olen kuitenkin viimeaikoina edistynyt jo sen verran, että lähes joka yö jossain vaiheessa ymmärrän olevani unessa.