U n e t

[Arttu]

Taitaa sykkiä kesää jo rinnassa ja huvipuistotkin muistutella olemassaolostaan ja siitä, etten niihin pariin vuoteen ole eksynyt. Viime yönä oltiin satunnaisella kaveriporkalla särkänniemessä ja ensimmäisenä mentiin vuoristorataan, joka oli tyyppiä Intaminin "Wing Rider", joka löytyy ainoana prototyyppinä Port aventuran puistosta nimellä Furious Baco.

Noh, laite oli siis jo muutaman vuoden vanha ja oli rakennettu koskiseikkailun päälle. Rata kierteli hyvin ympäri seikkailua ja asema oli siellä missä on KS:n nostomäki takaisin asemapyörään. Mentiin jonoa pitkin laiturille ja samassa KS ja tämä vuoristorata kutistui ehkä noin 10 osaan siitä, mitä oikeasto on, niin että KS:n kourut oli noin rännikourun paksuisia ja tämä rata sitten ihan todella pieni, muistutti lähinnä amerikan puolella olevia Backyard coastereitä.

Mentiin siis laiturille ja "vaunu" tarkemmin, mallia polkuauto tuli siihen. Kyytiin mahtui oikeasti 1 aikuinen TAI 2 lasta. Aseman jälkeen oli Intaminin surullisenkuuluisa paineilmavaijerilaukaisu, joka olikin sitten riisuttu ensimmäisen vuoden jälkeen pois, vain enää laukaisualustaa kuljettanut raide oli keskellä rataa nähtävillä. Kysyin operaattorilta, että mitä *** ja hän vastasi, että vaunu kulkee enää radalla omalla painollaan ja kulkihan se vaunu siinä, mutta en ymmärtänyt miten se oli mahdollista..


Eli näin, ensimmäinen huvipuistouni nähty ja sinänsä jännä, että näen joka yö 3-5 unta ja muistan ne aamulla ja näin vielä illallakin hyvin.

[Zorlim]

Itsellä unissa on tapana että tavalliset arkiasiat ovat jotain aivan muuta. CD-levyistä tulee pähkinöitä. Unet taas ovat hyvin sekavia ja kertovat ajatusmaailmastani paljon. Pääsin viikko sitten sairaalasta, jossa olin 3 viikkoa vakavan sairauden takia joutunut olemaan. Kerran näin unta että makasin sairaalasängyssä. Yhtäkkiä sängy lähti leijumaan kohti taivasta. Itselle tuli "taivaallinen olo" ja kuljin aina pilviin asti. Näin lopulta taivaan portit edessäni. Selvisi että kuolin ja menin taivaaseen. Ellen erehtynyt niin Jeesus taisi lentää hevosen selässä kruunu päässä luokseni Sitten putosin sängyn mukana nopeasti takaisin sairaalahuoneeseeni. Kaikki pimeni, en kuullut, nähnyt tai tuntenut mitään. En voinut yhtään edes liikkua, lojuin vain sängyssä. Päässä vain soi "olen kuollut, enkä saa enää ikinä elää". Heräsin jonkun ajan päästä ja ihmetellyt olen kovasti untani.

[Sopuli]

Huvipuistot tulivat viime yönä uniin. Olin Pian ja KennethSundbergin kanssa liikenteessä. Minusta olimme ensin jossain muualla ja sen jälkeen Powerparkissa. Se vain ei ollut ihan nykyisellään, vaan tosi ränsistynyt. Siellä oli kuitenkin uusi Hot Wheels -niminen vuoristorata, jossa meni (pikku)auton näköisiä vaunuja välillä hypäten ilmassa voltteja. Kyseenalaistin vähän radan turvallisuutta, mutta Pia vakuutteli, että liikeradat on hyvin tarkkaan laskettu ja testattu. Hän oli jotenkin osallistunut radan suunnitteluun. Jotain muitakin laitteita siellä oli, mutta en muista niitä enää. Juuri ennen heräämistäni olin vessassa, jonka lautaovessa oli lukitsemishaka saranapuolella, eikä sekään pysynyt kiinni. Uni oli aika pitkä ja siinä tapahtui paljon, mutta harmi, kun en muista enempää.

[KennethSundberg]

Huvipuistot tulivat viime yönä uniin. Olin Pian ja KennethSundbergin kanssa liikenteessä. Minusta olimme ensin jossain muualla ja sen jälkeen Powerparkissa. Se vain ei ollut ihan nykyisellään, vaan tosi ränsistynyt. Siellä oli kuitenkin uusi Hot Wheels -niminen vuoristorata, jossa meni (pikku)auton näköisiä vaunuja välillä hypäten ilmassa voltteja. Kyseenalaistin vähän radan turvallisuutta, mutta Pia vakuutteli, että liikeradat on hyvin tarkkaan laskettu ja testattu. Hän oli jotenkin osallistunut radan suunnitteluun. Jotain muitakin laitteita siellä oli, mutta en muista niitä enää. Juuri ennen heräämistäni olin vessassa, jonka lautaovessa oli lukitsemishaka saranapuolella, eikä sekään pysynyt kiinni. Uni oli aika pitkä ja siinä tapahtui paljon, mutta harmi, kun en muista enempää.

Kuulostaa hauskalta unelta! Omat huvipuistouneni (kun harvoin niitä näen) ovat paljon stressaavampia – vessaunistani puhumattakaan…

Itse olen viimeksi kesällä nähnyt pari perinteistä Orlochlessin Torni -unta, joissa Särkkiksen kummarin tilalla on semmoinen järjettömän suuri, monikerroksinen jättidarkkis, jossa yleensä kävelen sisällä tietäen täsmälleen mitä teen, vaikka vaunut ajelevat suurin piirtein ihan omia reittejään (kuin jossain Liisan Ihmemaassa). Yhteistä kaikille Torni-unilleni on ollut aina se, että kun vaunu ajaa sisäradalle, ensimmäinen huone on aivan mielettömän suuri, korkea ja pimeä hallimainen tila, jonka rata luikertelee jyrkähkösti alaspäin ainakin kolmen kerroksen verran. Tosin viime unessa Särkkis oli rakentanut Orlochlessin Tornin uudestaan ilman lupaani, ja lisännyt radalle PikkuHirviöiden sekä muiden tekeleideni sekaan jotain Transformers-juttuja, laser-efektejä sekä heavy-musaa, joista tottakai vedin herneen nenääni, ja sitten juoksentelin siellä sisällä epätoivoisena korjailemassa asioita oman teemani mukaisesti samalla kun vaunut ajelivat ympärillä…

KEN

[TheLukki]

Viikonloppuna tuli 38 Wasalandia uni täyteen (kyllä pysyn laskuissa perässä koska unipäiväkirja..)

En kyllä yhtään tiedä mistä tämä johtuu että näen melkein koko ajan wasalandia unia.
Asia vaivaa minua koska sen sijaan että olisin siinä iloisessa ja ihmistäytteisessä huvipuistossa, niin olenkin siinä lopetetussa ja rikkinäisessä painajaisessa.

Syitä tällehän voi mahdollisesti olla se että:

1. Wasalandian lopettaminen tuli minulle yllätyksenä
2. Wasalandia oli Taidokkaasti tehty (huvi/puuhapuisto) jossa oli mukava viettää päivä ja sitten se vaan lopetettiin
3. ehdin käydä siellä vain yhden kerran ja ihastuin tähän puistoon ja sitten se vain yhtäkkiä sulki ovensa

[KennethSundberg]

Viikonloppuna tuli 38 Wasalandia uni täyteen
En kyllä yhtään tiedä mistä tämä johtuu että näen melkein koko ajan wasalandia unia.
Asia vaivaa minua koska sen sijaan että olisin siinä iloisessa ja ihmistäytteisessä huvipuistossa, niin olenkin siinä lopetetussa ja rikkinäisessä painajaisessa. (Lukuun ottamatta sitä yhtä unta)
Terveisin: Erittäinvaivaantunutwasalandiauniennäkijäthelukkiniminentyyppieteläpohjanmaalta

Helpottaakseni oloasi voin kertoa, että vaikka Särkänniemen Orlochlessin Tornin sulkeutumisesta on kulunut jo liki kahdeksan vuotta, enkä ole asiaa paljoakaan ajatellut sen koommin, näen edelleen silloin tällöin hyvin kummallisia Särkänniemi/Torni-unia, viimeisimmän viikko tai pari sitten! Viime vuosien uneni ovat yleensä noudattaneet aika ymmärrettävää kaavaa: Särkänniemi on luvattomasti ottanut hahmoni sekä Torni-teeman käyttöön uudessa superhienossa kummitusjunassa/darkkiksessa, ja siellä minä sitten juoksentelen ympäri värikästä unipuistoa (kaukana realistisesta Särkkiksestä), ja jopa kummarin sisällä, selvittääkseni kuka tästä väärinkäytöstä on vastuussa... Tosin viimeisimmässä unessani kaksikerroksisen unidarkkikseni fasadi oli kovin ränsistynyt (tarkoituksella?), ja junan käyttöönotossa oli jotain muutakin probleemaa – ja siellä minä taas juoksentelin sisäradalla vaunujen seassa, ongelmia korjaillen. Näille Torni-unilleni on jo vuodesta 1999 - jolloin vasta suunnittelin ko. seikkailua - ollut räikeän yhtenäistä se, että kun vaunu ajaa ovista sisäradalle, tätä välittömästi seuraa hurjan korkea alamäki kapean vaunukaistan kera suunnattoman suuressa ja avarassa luolastossa/kryptassa, jonka syystä tai toisesta tunnen erittäin hyvin, ja pystyn siksi kävelemään/juoksentelemaan vaunun rinnalla, ja edessä, ja takana, ja varmaan allakin! Varmaan nämä unet kummittelevat alitajunnassani hautaan asti. Elokuvaohjaaja Steven Spielbergkin on tunnustanut jo vuosikymmen (tai kaksi) sitten että näkee vieläkin painajaisia Tappajahain kuvauksista, joten en taida olla ihan ainoa omalla työllään traumatisoitunut...

Huvipuistotyöntekijöiden unista olisi kiva kuulla!

- KEN -