Parhaat kyydit ilman moottoria

Kuinka hurja rata Göteborgin Balder-vuoristorata on? Missä vempeleessä mahan pohjassa tuntuu voimakkaimmin? Suomen huvipuistoseuralaiset koluavat maailman huvipuistoja elämysten perässä.

Pitäkää kiinni hatuistanne, muistuttaa hattupäinen apina kyltissään. Jarrumieheksi on saatu se paras ja nopein, ja vielä kun aurinko suostuu harmaan päivän jälkeen pilkahtamaan pilvien lomasta, ovat olosuhteet Suomen huvipuistoseuralaisten vuoristoratakurvailua varten täydelliset.

Viidenkympin villitystään potevan Linnanmäki-klassikon menoa eivät vuodet ole hidastaneet. Mutkat ja mäet ajellaan jarrut kirskuen ja rytinällä eteenpäin. Maanantai-illalla vuoristoradan vaunut on lastattu lähinnä iloisesti hihkuvalla nuorisolla. Korrekti käyttäytyminen ja aikuisuus eivät näytä kuuluvan tänne.

Varoittavan apinan jälkeen mennään ensimmäinen mutka vielä vähän hissutellen, ja meno jatkuu verkkaisena kohti vuorenhuippua.

– Näissä ei ole ollenkaan moottoria, vaunu kulkee omalla painollaan eteenpäin, ja nousuissa vaijeri vetää sitä ylös. Tyypillinen puuvuoristorata siis, innostuu huvipuistoseuran puheenjohtaja Tuomas Lehti selittämään.

– Vuoristoradat toimivat hyvin erilaisilla tekniikoilla, mutta tiukan puhdasoppisesti katsottuna ainoina oikeina vuoristoratoina voidaan pitää vain Linnanmäen vuoristoradan kaltaisia moottoroimattomia laitteita. Lisäksi puuvuoristoradoissa pääsee kokemaan airtime-ilmiön, joka on se puuratojen tärkein juttu, Lehti valistaa.

Airtime tarkoittaa kyytiläisen kokemaa tuntua penkin yläpuolella leijumisesta.

Pari ensimmäistä mäkeä lasketaan ryminällä alas. Vasta neljännen kohdalla negatiiviset G-voimat pääsevät kunnolla hyppyyttämään. Jostain kumman syystä vinha vauhti ja pompahdukset penkiltä aiheuttavat hervotonta hihitystä. Vaunun kurvatessa tunnelista päätepysäkille on useamman suu leveässä virneessä.

Mistä parhaat kiksit?

Kesäisin huvipuistohurvittelut täyttävät huvipuistoseuralaisten loma-ajat hyvinkin tiiviisti. Yhteisiä reissuja tehdään ainakin suomalaisiin huvipuistoihin, mutta suurimmalle osalle kotoisat kokemukset eivät riitä. Monet jäsenistä ovat kierrelleet useampia kansainvälisiä huvipuistoja.

Kirjavasta tarjonnasta nousee nopeasti esille muutamia suosikkikohteita. Yllättäen hurjimpia laitteita haalineet puistot eivät ole kiinnostavimpia. Tehokkaan veivauksen sijasta seuralaisia viehättää ennemminkin huvipuiston tunnelmallisuus ja mielenkiintoinen teemoitus.

– Suomessa harrastetaan valitettavan vähän tietyn teeman ympärille rakennettuja vuoristoratoja. Ainoana esimerkkinä teemoituksesta on Linnanmäellä vesitorniin rakennettu Linnunrata. Sen sijaan vaikkapa Göteborgissa sijaitseva Lisebergin Balder-vuoristorata on hyvä esimerkki toimivasta teemoituksesta, seuran sihteeri Jukka Nieminen toteaa.

– Niin ja onhan Balderin airtime aivan omaa luokkaansa, Lehti lisää.

Huvipuistoseuralaisten mukaan suomalaisilla ei ole kuitenkaan mitään syytä kadehtia naapuriaan ainakaan huvipuistojen suhteen.

– Suomalaiset huvipuisto- ja vuoristoratafanit ovat hyvin onnellisessa asemassa, sillä Suomessa on paljon hyviä ja monipuolisia laitteita. Esimerkiksi Särkänniemen Tornado on saanut European Coaster Clubin kunniamaininnan, Nieminen ja seuran fanaattinen huvipuistokuvaaja Juha Puusaari kertovat.

Myös varapuheenjohtaja Pia Lindström ilmoittautuu ehdottomaksi Tornado-faniksi.

– Hirveästi jännitti etenkin ensimmäisellä kerralla, kun istuttiin vielä paikallaan ja puomit menivät kiinni, minkä jälkeen alkoi hinautuminen ylöspäin. Kun ei siitä enää pois päässyt.

Samaa mieltä Tornadon jännittävyydestä ovat muutkin, mutta suomalaisten laitteiden hyvästä tasosta huolimatta seuralaiset eivät maita olla mainitsematta vielä ylitä kokeilemisen arvoista ruotsalaisvuoristorataa.

Balder-vuoristoradan tavoin Lisebergissä sijaitseva Lisebergbanan saa hämyisän menonsa puolesta huvipuistoseuralaiset puolelleen.

– Yhtään ei tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi, ja varsinkaan pilkkopimeällä ei ole enää mitään käsitystä mistään, Nieminen päivittelee.

– Hienoa ovat myös pimeällä vaunujen kylkiin syttyvät punaiset valot. En vielä ole päässyt selville niiden toimintaperiaatteesta, mutta pyrin selvittelemään näitä tekniikkajuttuja aina mahdollisuuksieni mukaan, laitteiden tekniikkapuolesta kiinnostunut Lehti ilmoittaa.

Kiinnostus tekniikkaa kohtaan onkin ollut Rollercoaster Tycoon -pelin lisäksi puheenjohtajan huvipuistoinnostuksen pääsyynä.

– On helppoa mennä turvallisin mielin kaikennäköisiin härveleihin heilumaan, kun tietää niiden toimintaperiaatteet. Nykyään uskallan mennä melkein minne vaan, ja jos kroppa  vaan kestää mieli tulee kyllä hyvää vauhtia perässä. Vaikka Amerikassa jylläävät joissain laitteissa jo niin kovat G-voimat, että menee vähän överiksi.

Harrastuksesta elämäntapaan

Huvipuistoseuran puheenjohtaja ei suinkaan ole aina ollut nykyisenlainen hurjapää. Huvipuistokokeilut alkoivat varovaisesti Linnanmäen satulaaksosta.

– Tykkäsin körötellä turvallisesti Hepparadalla. Vasta noin 13-vuotiaana kaverini sai houkuteltua minut silloiseen Rainbowhun eli nykyiseen Sateenkaareen. Siitä etenin laite kerrallaan  aina vähän vauhdikkaampiin, ja tulos on tässä.

– Uskomattomin juttu taitaa olla Tanskan Århusissa, Frihedenin huvipuistossa testaamani benji-hyppy ilman köyttä. Näköjään voi kokeilla melkein mitä tahansa, vaikka kaikki hurja ei ole automaattisesti kivaa.

Vauhdikkaasta harrastuksestaan huolimatta tai ehkä juuri sen takia seuran puheenjohtaja toteaa viettävänsä muuten hyvin rauhaisaa elämää. Toisaalta vuoristorata-adrenalisti saa lisäkiksejä elämäänsä myös joukkoliikenneharrastuksestaan, jonka voi yhdistää kätevästi huvipuistoiluun.

– Aion osallistua tänä kesänä linja-autojen kokoontumisajoon Tukholmassa. Samalla reissulla ehtii todennäköisesti koluamaan myös ruotsalaisia huvipuistoja.

– Lisäksi olen suunnitellut huvipuistoreissua Keski-Eurooppaan, Saksan huimat vuoristoradat ovat nimittäin vielä kokeilematta. Olen joka tapauksessa hyvin hillitty huvipuistohurvittelija. Panostan mieluummin laatuun kuin määrään

Varapuheenjohtaja Lindströmille huvipuistot ovat kuitenkin paljon enemmän kuin vain pelkkä harrastus.

– Aloitin huvipuistourani 15-vuotiaana Linnanmäellä pelienhoitajana. Seuraavana kesänä pääsin kentälle eli laitepuolelle. Nyt olen saanut viettää kolmetoista Linnanmäki-kesää

– Lisäksi on tämä huvipuistoseuran toiminta, joka ei keskity pelkästään kesäkaudelle. Meillä on ympäri vuoden aktiivista keskustelua omalla nettifoorumilla. On käsittämätöntä, miten paljon ihmiset siellä tietävät näistä huvipuistojutuista.

Kaupallisuus harmittaa

Melkoinen osa suomalaisista huvipuistoharrastajista vaikuttaa olevan hyvin aktiivista porukkaa.

Huvipuistoseuran keskustelufoorumilla ikäjakauma on noin 14–40 vuotta.

– Suurin osa on kiinnostunut etenkin vuoristoradoista, joista pidetään yleensä myös tarkasti kirjaa. Luultavasti tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että vuoristoradat ovat isoja ja monipuolisesti vaihtelevia laitteita. Varsinainen vuoristoratakerho seura ei ole, vaan huvipuistot kiinnostavat ennen kaikkea tunnelmallisina sekä visuaalisina kokonaisuuksina, Lehti lisää.

Seuralaisia harmittaa, kun kaupallisuus on yltänyt myös vanhoihin ja tunnelmallisiin huvipuistoihin. Joka nurkan takana pomppii jokin plussa-pallo.

– Huvipuistot ovat kuitenkin oma erityislaatuinen maailmansa, ja sellaisina niiden tulisi pysyäkin, tiivistää seuran sihteeri.

Teksti: Jutta Nerg