Linnanmäen IikWeekin avajaiset 3.9.2016

Tänne voit kirjoitella raportteja huvipuistomatkoistasi. Kannattaa pistää myös linkki mahdollisiin kuviin kyseiseltä matkalta.

Valvojat: Arttu, Juuso, Pia

Samuel91
Jäsen
Viestit: 20
Liittynyt: 9.8.2016 11:53
Paikkakunta: Joensuu

Linnanmäen IikWeekin avajaiset 3.9.2016

ViestiKirjoittaja Samuel91 » 10.9.2016 14:26

Lähdimme tosiaan tyttöystäväni kanssa tutkimaan Linnanmäkeä lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen ja mikäs sen parempi kuin satuttaa käyntimme kauhun teemaviikon avajaisten kanssa. Huvipuistokäynti oli ollut jo pidemmän aikaa suunnitteilla ja nyt se sitten toteutettiin. Sääennustukset heikkenivät päivä päivältä, mutta suunnitelma toteutettiin kaikesta huolimatta. Seuraavan päivän lehdestä olikin sitten kiva lukea sataneen peräti kuukauden sademäärä yhden illan aikana.

Laitan raportin ohessa suurpiirteisen sijoituksen jokaisesta laitteesta, jonka huvipuisto sisälsi. Laitteita, joissa päivän mittaan käytiin, oli laskelmieni mukaan 39. Tämän lisäksi bongasin puistoalueelta neljä alle 140 cm tarkoitettua laitetta, jotka arvioin myös idean ja toteutuksen mukaan - ansaitsevathan nekin huomionsa, vaikka niillä ei pystykään täysikasvuinen ajamaan. Muita huomattavia käyntikohteita oli kaksi, jotka myös mainitsen osana raporttia. Kuviakin on jossain määrin saatavilla, mutta mun pitää suunnitella, miten jaan ne, koska olen ottanut ne puhelimen kameralla, enkä todellakaan ole mikään tekniikan ihmelapsi. Mutta siis jos joku haluaa kuviani tapahtumarikkaasta päivästä, niin saa kysellä.

Linnanmäen päivä 3.9. oli normaalia huvipuistotunnelmaa klo 13-16 välillä, jonka jälkeen käynnistyi kauhuviikko teemakohteineen ja tapahtumineen. Teemaviikko oli hyvin nähtävillä jo pääportille tullessa, jolloin toinen porteista oli peitelty autenttisen oloisella seitillä. Seitti todella tarttui käteen, kun sitä kokeili, eikä sitä helpolla saanut irti. Portin jälkeinen Salmen alue oli melkoisen hieno. Lasikatos, joitakin purjeita sekä hieno valaistu puu hallitsivat näkymää - tämän lisäksi myös seitillä peitelty kärry, josta zombiksi pukeutunut työntekijä jakeli hupioppaita ym. oheistuotteita.

Huvipuisto oli alusta asti tupaten täynnä väkeä - ilmeisesti mainonta kauhuviikosta oli purrut hyvin. En odottanut porukkaa olevan ihan niin paljon. Mikäs siinä vilkkaassa huvipuistossa ollessa, niin kauan kun ei tarvitse jonottaa mihinkään...

Seuratessamme huolissamme sadepilvien kerääntymistä päätimme käyttää kaiken aikamme hyväksi, ja suuntasimme ensimmäiseksi laitteista ehkä pahimpaan, vuoristorata Ukkoon. Ensimmäinen järkytykseni laitteesta tapahtui jo lastauslaiturilla. Olen tottunut hartioiden yli meneviin turvakaariin hurjissa laitteissa, mutta tässäpä ei sellaista ollut. Sen sijaan Ukon turvakaaret olivat lantion poikki menevä härpäke, joka sai todella miettimään laitteen turvallisuutta. Ennen kuin todellinen katumus laitteeseen menosta iski, olivat vaunut jo nostomäellä etenemässä kohti huippukohtaa. Hyvin se lannevyö piti roikkuessa pää alaspäin siellä 50 m korkeudella. Onneksi tilannetta ei tarvinnut kauan arvioida, kun vaunut syöksyivät jo vauhdilla kohti asemaa - ja sen läpi uudelleen kohti nostomäkeä. Sijoitukseksi laite saa 4/39. Olisin voinut veikata Ukkoa puiston parhaimmaksi laitteeksi, mutta ajon lyhytkestoisuus rokotti sijoitusta.

Ukon jälkeen katseemme kiinnittyi suureen oranssiin kyhäelmään lähempänä pyöreää vesitornia. Kyhäelmä paljastui toiseksi hurjaksi vuoristoradaksi Kirnuksi. Omituisen näköinen rata. Meno näytti hurjalta, ja oli sitä. Vaunut nousivat nopeasti n. 25 metrin korkeuteen ja lähtivät sitäkin vauhdikkaammin syöksymään kohti loppurataa. Ajatustakaan ei ehtinyt kunnolla muodostaa, kun asfalttialuetta lähestyttiin kovaa vauhtia (pää alaspäin tietysti) - ja ajo olikin jo ohi. Kirnu saa sijoituksekseen 5/39.

Kahden hurjan radan jälkeen oli aika hieman hengähtää ja tarkastella puistoa sisäpuolelta. Kymmenessä vuodessa paljon on muuttunut. Puistosta on tullut paikoin jopa klaustrofobinen paikka - erityisesti silloin kun yleisöä on paljon. Toisaalta taas tilankäytön suhteen on toisaalta oltu hyvinkin luovia. Kehrä on noussut toimistorakennuksen päälle, Rinkeli ja autorata ovat päällekkäin, olipa vielä Kuru ja Salamakin päällekkäin. Kerrosrakentaminen on selvästi lintsin juttu.

Asiaa kiinnosti tutkia enemmän ja ylempää. Kävelimme Maisemajunan luokse, joka oli jo teemoitettu hämähäkkien ja seittien valtakunnaksi. Myöhemmin illasta oli vielä mahdollista todistaa sumua asemarakennuksen sisällä. Maisemajuna itsessään on rauhallista kruisailua huvipuistoalueen ympäri, jolloin sai jo kokonaisemman käsityksen alueesta. Sijoituksekseen laite saa 26/39.

Maisemajunan asemarakennus sijaitsee nostalgiarinteeksi kutsutulla alueella, joten päätimme tutkia kyseistä aluetta tarkemmin. Heti junan edessä on Ketjukaruselli, josta tulikin seuraava käyntikohteemme. Laite pyörittää rauhallisesti kauniiden istutusten keskellä, mutta antaa kuitenkin mukavan vauhdin tunteen herkkähermoisimmille. Pisimmät kukat joutuivat hieman kärsimään, koska allekirjoittanut on hyvin pitkäjalkainen... Ehh... Sijoitus laitteelle olkoon 15/39, jossa on otettu huomioon laitteen nostalgisuus ja kaunis ympäristö.

Rauhallisen karusellikyydin jälkeen halusimme jälleen hieman vauhtia. Katseemme kääntyikin suureen puiseen Vuoristorataan takanamme. Kävimme laitteessa peräti kaksi kertaa, joista erityisesti ensimmäinen kerta oli mieleenpainuva. Pääsimme nimittäin heti jarrumiehen eteen viimeiseen vaunuun. Vaunut liikkuivatkin nopeampaa, mitä muistelin kymmenen vuoden takaa. Melko pian olimme jo nostomäen päässä ylhäällä lähestymässä ensimmäistä huimaa alamäkeä. Toisella kerralla käydessämme sade pilasi jo suurinta iloa ja edes teemoitettu demonihörhö (mikälie) tunnelissa ei meitä hetkauttanut, sillä siinä vaiheessa vain vaatteiden märkyys ärsytti. Vuoristorata sijoittuu huonosta säästä huolimatta hopealle (2/39).

Legendaarisen kyydin jälkeen huomasimme mielenkiintoisen kohteen Vuoristoradan edustalla, vesilabyrintin. Kohteessa on tarkoitus kävellä puista rataa pitkin ja väistää vesisuihkuja, jotka ovat aika lailla samat kuin tanssivat vedet. Kohde sijoittuu mun listalla parhaimmaksi käyntikohteeksi, ja suosittelen sitä lämpimästi kaikenikäisille. Yllättävän haastava homma.

Nostalgiarinteen viimeisenä laitteena kävimme Kieputtimessa. Ajo näyttää hauskalta ja hurjemmalta kuin mitä todellisuudessa sitten onkaan. Kun noudattaa turvaohjeita ja muistaa mm. nojata pienen päänsä taaksepäin ajon aikana, saa minusta ihan kelpoa kyytiä. Laitteen sijoitukseksi annan 9/39.

Vesilabyrintin ja Kieputtimen suihkulähteen jälkeen emme kokeneet olevamme vielä riittävän märkiä, joten nyt oli aika mennä varsinaiseen vesilaitteeseen. Vonkaputouksen ollessa kiinni jouduimme turvautumaan Hurjakuruun. Koskiajelu hoiti hommansa hyvin, meno oli sen verran vauhdikasta, että pienet vesiryöpyt lisäsivät kastumisen jännitystä. Lopussa onnistuimme törmäämään toiseen lauttaan siten, että tämä vähemmän onnekas osapuoli ajautui suoraan vesiputouksen alle. Ah, good times… Sijoitus 11/39.
Kurun syövereistä nousimme Salaman lailla taivaisiin. Hienosti Kalevalan mukaan teemoitetun radan jonotusalueella pystyy viihdyttämään itseään lukemalla pätkiä Suomen kansalliseepoksesta. Lopulta kun pääsimme nauttimaan itse ajosta, niin ei kestänyt hetkeäkään, kun nousimme korkeuksiin ja lähdimme syöksymään ensimmäiseen alamäkeen - selkä edellä. Pehmeän ajon jännitystä lisää selvästi spinnaava vaunut. Ajo ei mielestäni ota vatsasta, mutta vaunujen ennakoimaton pyöriminen tekee tästä radasta yhden Linnanmäen parhaimmista vuoristoradoista. Sijoittuu pronssille 3/39.

Salaman vieressä oli vanha tuttu Viikinkilaiva, mikä on yksi huvipuistokierroksen klassikoista. Tässä vaiheessa koin todellisen yllätyksen, kun laivan liike kesken ajon antoi yllättävän pahoinvointisen olon. Lisäksi ajo tuntui kestävän pidempään, kuin mitä olisin kaivannut. Jouduin pettymään kyytiin, mutta sijoitan laitteen kuitenkin sijalle 17/39.

Saavuimme Eteläkaarteeseen. Ensimmäinen vastaantuleva laite oli Helikopteri. Laite nostaa helikopteriksi muotoillut gondolit n. 10 metrin korkeuteen ja pyörittää rauhallista tahtia. Laite on saanut hyvän sijainnin Linnanmäen reunalta, jolloin myös maisemat ovat hienommat. Valitettavasti pitkäjalkaisuus kostautui jälleen kerran hieman ahtaana olona gondolin sisällä. Sijoitus 35/39.

Helikopterin vieressä on Linnanmäen paras pyörityslaite Kieppi. Tässä on taas tärkeintä noudattaa neuvoa sen suhteen, että nojaa päätään taaksepäin ajon aikana. Tällöin onnistuu keskittymään huimaan pyöritykseen ja kieputukseen ilman, että kolhii itseään kipeästi mihinkään. Hurjan kyydin paras hetki on, kun istuimet tuntuvat jossain vaiheessa ikään kuin pysähtyvän pää alaspäin muun pyörityksen aikana. Mahtava laite, sijoitus 8/39.

Vauhtilaitteen jälkeen haimme tasapainotusta ja löysimmekin sopivan laitteen sitä varten aivan vierestä. Hip Hop on Linnanmäen pienin vapaapudotustyylinen tornilaite, joka sopii niin lapsille kuin aikuisillekin. Istuimet nostetaan n. 8 metrin korkeuteen, jonka jälkeen ne tekevät mukavasti vatsaa kutittavia pomppuja. Ajo kestää mielestäni melko pitkään, mutta jokainen pudotus tuntuu mukavasti vatsassa aina loppuun asti. Suosittelen. Sijoitus 23/39.

Eteläkaarteen osalta jäljellä oli oikeastaan pari levähdyspaikkaa, joissa piti käydä ihailemassa mukavaa kaupunkimaisemaa, jonka ylle huvipuisto kohoaa majesteetillisena alueena. Vaikka paikka paikoin Linnanmäki tuntuukin ahtaalta, on puolestaan Eteläkaarre jätetty väljemmäksi alueeksi. Se on hyvä se. Puistomaisuus lisää alueen viehättävyyttä ja nostaa sen jopa omaan arvoonsa. Laitteiden määrä ei korvaa viihtyisyyttä, joka muodostuu kuitenkin useammasta asiasta. Viihtyisä ilmapiiri on lintsillä hallussa useina pieninä yksityiskohtina, mm. Tanssivat vedet keskellä puistoistutuksia, joita voi pysähtyä ihastelemaan. Toisin kuin vesilabyrintissa, näiden vesien keskelle ei kuitenkaan mennä steppailemaan.

Eteläkaarre päättyi Peliholviin, jonka me kuitenkin kiersimme, koska kummallakaan meistä ei satu olemaan erityistä taitoa saati kiinnostusta peliautomaatteja kohtaan. Taisipa siellä olla jotain retropelejä, kun kävi kohteen reunalla hieman kurkistelemassa.

Olimme saapuneet Hevosenkengäksi kutsutulle alueelle. Edustalla oli mukava pieni yksityiskohta arkusta kurkistavasta luurangosta sekä Toivomuskaivo, josta illan tullen nousi savua. Moni lapsi ja nuori eläytyivät leikkiin mukaan laittaessaan kätensä veteen ja esittäessään veden olevan tulikuumaa. Tunnelma oli kohdillaan.

Hevosenkengän keskiöstä löytyy lapsille tarkoitettu Miniautorata, jossa pikkulapset saavat harjoitella törmäilyautojen parissa ennen kuin pääsevät isommille tarkoitettuun versioon. Laite on hienon näköinen, mutten ole törmäilyautojen henkilökohtainen ystävä. Alle 140 cm sarjassa laite saa sijoituksen 4/4.

Hevosenkengän päädyssä on vapaapudotustornien seuraava aste Hip Hopista, Hypytin. Tässä tapauksessa edellä mainittu on jälkimmäistä parempi ja toimivampi. En ymmärrä, miksi Linnanmäki satsaa näin moneen torniin, varsinkin kun yksi näistä (Hypytin) on vain laiha versio lasten torneista. 12 m korkeuteen nouseva torni tekee pikkuveljensä temput ja lupaa nimensä mukaisesti hypyttämistä. Istuimet on asetettu kingin tavoin tornin ympäri, joten istuimet olisi voitu laittaa sentään edes pyörimään isoveljensä mukaisesti. Sijoitus 33/39.

Estradin ja Hypyttimen välistä pääsee liikkumaan Pluto -nimiselle alueelle. Täältä bongasimme ensin suuremman luokan pyörittäjän Mustekalan. Ajoltaan pehmeäntuntuinen ja kaikin puolin miellyttävä, eikä vauhtiakaan puutu. Sijoitus 12/39.

Plutoalueella on myös näitä lapsille ja lapsenomaisille tarkoitettuja laitteita, joista ensimmäisenä huomasimme Merirosvolaivan. Eihän se aikuisen näkökulmasta ole ylisuurta puutarhakeinua kummempi, mutta tavallaan hienon näköinen. Aikuiset eivät laitteeseen pääse, joten sijoitus on alle 140 cm sarjassa 3/4.

Merirosvolaivan vieressä on maailman eriskummallisin turhake, Kuuputin. Laite pyörii rauhallisesti ympyrää ja kallistuu lievästi. En ymmärrä laitteen ideaa, eikä tämä vaikuttaisi olevan monen lapsenkaan erityinen suosikki. Taaperoita miellyttänee enemmän… Sijoitus 39/39.

Pluto-alueelta poistuttaessa havaitsimmekin vielä yhden laitteen, johon myös aikuiset pääsevät, Pilotti. Lentokoneet kiertävät rataa muutaman metrin korkeudella. Lapsille varmasti mieluisa kohde, vaikka laite ei vetänytkään tänä kyseisenä päivänä kauheasti porukkaa. Ainakaan silloin kun me satuimme paikalla olemaan. Sijoitus 36/39.

Seuraavaksi otimme tähtäimeen Lastenmäen, jonka reunalta kohoaa 50 metrin korkeuteen ylettyvä Panoraama. Hitaasti pyörivä torni nousee huipulle, josta voi rauhassa ihailla alla levittäytyvää huvipuistoa sekä ympäröivää Helsinkiä. Sijoitus 25/39.

Lastenmäen yksi hienoimmista laitteista on Muksupuksu. Rata on laitettu kekseliäästi kiertämään vesitornia. Valitettavasti tämäkin laite on taas rajoitettu lapsilta, mutta se ei estä allekirjoittanutta ihailemasta upeasti maalattua junaa. Sijoitus alle 140 cm sarjassa 1/4.

Junarataa ihailemasta päästyämme otimme kohteeksi poljettavan karusellin Propellin. Idea on minusta hyvä, mutta laite ei oikein iskenyt kunnolla. Pienten lasten suosikki Poppiksen lisäksi. Sijoitus 34/39.

Propellin takaa löytyy Rumpukaruselli. Jälleen sopiva pienten lasten laite, mutta aikuisten näkökulmasta turhaakin turhempi. Fiilistä saa onneksi nostettua tarpeen tullen spinnaamalla gondolia ympäri. Sijoitus 38/39.

Lähdimme palaamaan kohti Nostalgiarinnettä, mutta poikkesimme matkalla Hepparadassa. Tässä on taas yksi nuorempien lasten suosikkilaite. Jonot olivat yllättävän pitkiä, mutta n. 10 minuutissa pääsimme itse laukkaamaan hevosen selkään. Epäkeskopyörät antavat hyvin aidon tuntuisen olon kuin oikeasti ratsastaisi. No ei nyt sentään, mutta tällaisissa tapauksissa pitää antaa mielikuvituksen lentää. Sijoitus 31/39.

Nostalgiarinne meni nopeasti ohitsemme, koska tiesimme mitä kaipaamme seuraavaksi. Maailmanpyörän antamaa komeaa näköalaa. Linnanmäki on hankkinut uuden Rinkeli-nimisen pyörän, josta pääsee ihailemaan Helsinkiä korkeammalta kuin mitä edellisestä. Jonoa oli tähänkin laitteeseen, vaikka sade alkoi näyttää ensimmäisiä merkkejä itsestään. Maailmanpyörä on aina ehdoton käyntikohde huvipuistoreissulla, eikä tämäkään kerta jättänyt kylmäksi ollenkaan. Sijoitus 20/39.

Melkein isoveljensä vierellä on myös lapsenmielisille ja korkeita paikkoja arasteleville tarkoitettu Vankkuripyörä, joka on mielestäni taas ihan kekseliäästi teemoitettu. Itse mahduin istumaan vaunun sisälle juuri ja juuri, mutta ei se menoa haitannut. Hauskan pikku vehjeen sijoitukseksi 37/39.

Tämän jälkeen oli aika taas vauhdikkaammalle menolle ja mikäpäs sitä sen paremmin tarjoamaan kuin Kehrä. Laite alkaa pyörittämään vauhdikasta ympyrää, kunnes lopulta nostaa parhaimmillaan n. 20 metrin korkeuteen. Meno oli sen verran nopeaa, että korkeutta ei ajon missään vaiheessa tajunnut kunnolla. Kun laite alkoi lopulta laskeutua, niin vaunut heilahtivat vaarallisen oloisesti. Ainoa kohta ajon aikana, kun tunsin hieman säikähtäväni. Hyvää jännitystä, sijoitus 10/39.

Kehrän ajon aikana oli alkanut satamaan toden teolla, joten päätimme seuraavaksi keskittyä sisäkohteisiin. Ensimmäinen ehdoton (ja lähin) olikin sopivasti Juhlatorin toisella puolella, Vekkula. Moni muukin asiakkaista oli keksinyt jonotuksen sisälaitteisiin juuri sateen aikana, joten mm. Vekkulan jono kesti muita laitteita pidempään n. 20 minuuttia. Perinteiset klassikot, kuten vino huone, pyörivä tunneli sekä liikkuvat portaat ovat hauskoja, mutta Vekkulan paras kohta on lopussa odottava liukumäki. Sijoitus 19/39.

Sateessa hyppelehdimme yhdestä sisälaitteesta toiselle, yhtenä poikkeavuutena oikeastaan Kot Kot, jossa sai kyllä jonottaa katoksen alla, mutta jonka rata meni osittain ulkoilmaan. Siinä vaiheessa, kun pääsimme vaunun kyytiin, satoi jo enemmän. Saimme märkää kyytiä tahtomattamme, emmekä päässeet oikein kunnolla nauttimaan mielestäni hienosti teemoitetusta ajosta. Lopun hevosessa oli jotain karmivaa, mistä lienee johtunut. Sijoitus 30/39.

Kot Kotin vierestä pääsimme jonottamaan n. 30 minuutin ajaksi Kyöpelinvuoren Hotelli -nimiseen kummitusjunaan. Laite on teemoitettu erittäin taitavaksi, joka näkyi mm. lapsiperheiden tekeminä U-käännöksinä kiireen vilkkaa pois laitteen luota. Itse vaunuajeluun uskaltautui meidän lisäksemme yksi 7-vuotias poika äitinsä kanssa, joka pelkäsi ajelua melkoisen paljon. Elävät noidat erilaisineen pelotustaktiikkoineen eivät helpottaneet asiaa. Ajelusta ulos tulivat kaksi hyvin tyytyväistä aikuista, yksi lakananvalkea traumatisoituneen näköinen lapsi ja kärsimättömän näköinen äiti. Sijoitus: 18/39.

Sateen jatkuessa sinnikkäästi jouduimme juoksemaan puiston halki seuraaviin sisäkohteisiin. Hevosenkengästä, melkein Miniautojen vierestä löytyy Kammokuja ja Taikasirkus, joista menimme ensin edellämainittuun. Kohteeseen mennään käsitykseni mukaan normaalisti 3D-lasit silmillä kohtaamaan käytävien ja labyrintin kauhuja. Nyt Kammokuja oli kuitenkin teemoitettu pimeäksi. Käytäviin lähdettiin lyhdyt käsissä. Normaalien pelottimien lisäksi Kammokujaa elähdyttivät ”oikeat” zombiet, jotka säikyttelivät pahaa aavistamattomia uhrejaan hyppäämällä kulman takaa. Peililabyrinttiin saavuttaessa seuraamme lyöttäytyi joukko 11-12 -vuotiaita tyttöjä, jotka olivat hieman päässeet hysteerisen olotilan puolelle. Suuremmalla porukalla selvitimme tiemme läpi pimeän Kauhujen metsän. Tunnelma oli kohdallaan, kuin oikeassa kauhuelokuvassa.  Sijoitus 13/39.

Taikasirkus oli teemoitettu kauheiden pellehahmojen valtakunnaksi, joissa myös elävät ”tappajapellet” säikyttelivät vaunuista kurkistelevia uhrejaan. Tämä tehosi erityisesti minuun, koska en ole koskaan pitänyt pellehahmoista. Ajo sai jossain määrin kylmiä väreitä selkäpiitä pitkin. Sijoitus 28/39.

Kiiruhdimme Hevosenkengän poikki Naurupoluksi kutsutulle alueelle. Minulla oli käsitys siitä, minkälainen kohde saattaisi olla, mutta olisin silti toivonut jotain hieman erilaisempaa kuin vain peilejä, joista näkee itsensä uusilla tavoilla. Ihan kelpo käyntikohde, jossa voi käydä piipahtamassa.

Sade oli lopultakin tauonnut, joten käytimme jäljellä olevan ajan niin tehokkaasti hyväksemme kuin mahdollista. Lähdimme kiertämään pyöreää vesitornia ns. pusupolkua pitkin. Ohitimme Juhlatorin ja lähdimme kulkemaan Rinkelin taakse aikeissamme selvittää, mitä sieltä löytyy. Huomasimme äkkiä live-kauhujen talon vesitornin kupeessa, johon päätimme olla jonottamatta, koska se keräsi jo muutenkin melkoisen määrän yleisöä. Näillä seuduilla oli myös lasten oma Pienoiskaruselli, joka hurmasi allekirjoittaneen ihan täysin. Ehkä se johtui vain nauravista lapsista, jotka tuntuivat myös nauttivan laitteen kyydistä. Sijoitus alle 140 cm sarjassa 2/4.

Melkein kauhujen talon sisäänkäynnin vastapäätä löytyi Lohikäärme. Pidimme tätä ensin melko kesynä laitteena, mutta kyydissä ollessani sain huomata piteleväni aika kovaa istuimen kaiteesta kiinni, etten olisi vain liukunut suoraan tyttöystäväni päälle ja litistänyt tätä. Laite menee ensin suhteellisen kovaa vauhtia eteenpäin ja sitten taaksepäin. Sijoitus 22/39.

Lohikäärmeen vieressä on yksi tämän vuoden uutuuksista, Poppis. Laite on karusellityyppinen, jonka istuimet nousevat ja laskevat. Tämän lisäksi jokaisen kahden istuimen välillä on ohjaussauva, jolla voi pistää istuimet pyörimään. Kovaa vauhtiakin ajossa saadaan aikaan. Laite ei kauheasti kerännyt jonoa, vaikka kyyti oli erittäin mukavaa. Sijoitus on melko korkea 14/39.

Ennen kuin saavuimme Ratalaaksoon, huomasimme Rekkarallin. Siinähän on hyvä ajorata, ennen kuin siirrymme varsinaisiin vuoristoratoihin. Kauniilla sijainnilla mutkitteleva minirata on varmasti lasten mieleen ja saihan se myös meidät hymyilemään. Sijoitus 32/39.

Rekkarallin takana kohoaa suurempi rata-ajelu Pikajuna. Laite on rakennettu näppärästi kallioille, joten hyvät näköalat aukeaa ajon aikana. Siinäpä se sitten olikin. Ajo itsessään on melko tylsää ja vaikka rata kallistelee puolelta toiselle, olisi tässä kaivannut suurempaa vauhtia. Ilmeisesti aika kultaa muistot, koska muistelin ajon olleen vauhdikkaampaa vuosikymmen takaperin. Vaisto sanoo lisäksi, että olisi kannattanut valita viimeiset vaunut, joissa kyyti olisi ollut parasta. Jostain kumman syystä emme nyt menneet niihin, vaikka olisimmekin päässeet. Sijoitus 21/39.

Pikajunan viereltä löytyi hurjan näköinen Tulireki. Radassa on paljon hyvää ja paljon huonoa. Hyvää on jälleen hienosti toteutettu paikka, jossa korkeusero antaa oman säväyksensä ajon aikana. Itse ajo onkin sitten kaikkea muuta kuin miellyttävä. Nostomäen jälkeinen ensimmäinen kaarre tuntui siltä kuin vaunu ei pysyisikään radalla vaan syöksyisi suoraan alapuolisiin kallioihin. Ensimmäinen varsinainen alamäki oli radan paras kohta, joka oikeasti tuntui taas vatsassa. Muuten vaunujen heilahtelu oli jopa väkivaltaista kyytiä, joka päättyi viimeiseen erittäin rajuun jarrutukseen. Henkilökohtaisesti en pitänyt laitteesta, koska verrokkina jopa Ukko ja Kirnu tuntuivat pehmeämmiltä, ja niihin meneminen vaatii mielestäni jo jonkinlaista uskallusta. En tosin tiedä sitä, onko Wild Mouse -tyylisissä radoissa tapana tällainen ”kovakouraisempi” kyyti, joten tämä on vain oma mielipiteeni. Sijoitus radalle 16/39.

Ratalaakson päätteeksi kävimme vielä vilkuilemassa suljettua Vonkaputousta. Naurahdimme molemmat hieman ironiseen sävyyn sitä seikkaa, että olisimme halunneet kenties pahimpaan mahdolliseen kastelulaitteeseen, vaikka olimmekin entuudestaan jo kosteita sateessa jonotuksen seurauksena.

Lähdimme nousemaan Rinkelin vierestä tulevia rappusia, kun huomasimme uuden Autoradan aivan maailmanpyörän alakerrassa. Olimme kuitenkin lukeneet autoradan teemoituksesta, jossa olisi pitänyt ajaa jotain klovnihahmoa karkuun. Törmäilyautot ja karmiva pelle. Ei kiitos. Jätimme kohteen väliin ja melko sopivaan aikaan, kun Juhlatorin poikki alkoi vyöryä zombeja sekä kummituksia. En tiedä, käyttääkö Linnanmäki omia työntekijöitään vai onko puisto palkannut ulkopuolisia näyttelijöitä, mutta hyvä esitys. Eläytymistaitoista porukkaa, joka sai helposti myös kulkuetta seuranneet mukaan tunnelmaa.

Piakkoin tämän hienon kulkueen jälkeen suuntasimme jälleen kohti korkeaa tornilaitetta, joita oli käytännössä vielä kaksi jäljellä. Tämän aikana alkoi satamaan jälleen ja nyt se kestäisi koko loppuillan. Sateessa pääsimme lopulta istumaan Raketin kyytiin. Verrattuna seuraavaksi kertomaani Kingiin on tässä laitteessa suurena etuna käänteinen toiminto. Laite nostaa istuimet ensin muutaman metrin korkeuteen, jossa sitten odotellaan vähän aikaa. Järkyttävä nousukiito tulee aivan yllätyksenä. 50 metrin korkeudella mahtavin tunne on painottomuus, jonka jälkeen pudotaankin sitten. Mielestäni paras tornilaite, vaikka ajon aikana kastuimmekin sitten kokonaan. Kokonaissijoitus 6/39.

Täysin märkinä meille oli tässä vaiheessa täysin sama, missä käymme. Meillä oli jäljellä vapaapudotustorneista suurin Kingi, jossa niin halutessaan olisi voinut mennä sokkona. Torni näytti jo sen verran korkealta, että päätimme luopua tästä ajatuksesta ja mennä täysin näkevinä laitteeseen. Jonotusalue oli mukavasti katettu, mutta ajon käynnistyessä päästiin jälleen sateeseen. Sateesta tuli kuitenkin pienin ajatuksenaiheestamme, koska huomasimme pian alapuolellamme levittäytyvän näkymän, 70 metrin korkeudelta. Olihan tässä käyty jo korkeissa laitteissa pitkin päivää, mutta 20 metriä ylimääräistä korkeutta alkoi lisätä pientä pakokauhun tunnetta. Viimeisenä ajatuksena ”Olisikohan kuitenkin pitänyt ottaa ne sokkositeet mukaan” lähdimme putoamaan matkan, joka tuntui ikuisuudelta. Vatsa meni täysin lukkoon ja sekä sydän että keuhkot tuntuivat hyppäävän rinnasta ulos. Muuta ei voi sanoa kuin HURJA. Sijoitus 7/39.

Linnanmäen paras vuoristorata ja paras laite, kaikkien lupauksien lunastaja, oma henkilökohtainen ylpeydenaiheeni on mielestäni Linnunrata eXtra. Virtuaalivuoristorata oli teemoitettu kauhuviikon kunniaksi Kummituskartanosta lähtevänä ajona, joka syöksyy kuvitteellisesti erilaisten maisemien läpi kohti lopussa odottavaa huipennusta. Varsinainen rata ei minusta ole mitenkään erityisen hurja, mutta virtuaalitodellisuus yhdistettynä ajoon antaa aivan omanlaisensa lisän tähän laitteeseen. Linnanmäki on tällä hankinnalla varmistanut, että vesitornin sisävuoristorata pysyy paikallaan vielä pitkään. Jonot olivat koko päivän ajan mittavat - ja syystä. Jouduimme itse vain jonottamaan laitteeseen pahimman vesisateen aikaan, mutta jäin kummastelemaan sitä, miksei pitkään sisäjonotustilaan otettu ihmisiä kuin vain kourallinen. Onko kyseessä jokin kapasiteettiin liittyvä seikka? Sijoitus kultainen 1/39.

Onnellisena ja täysin edellisen ajon lumoamina suuntasimme vielä nostalgia-arvoltaan korvaamattomaan Karuselliin, jossa saimme nauttia kyydin lisäksi kauniista valoista ja hyvästä karusellimusiikista. Laite saa sijoituksekseen 27/39, mutta korostan että laite on yksi MUST huvipuistopäivän aikana.

Karusellin jälkeen menimme vielä toiseen pyörittäjään, Kahvikuppeihin. Vaunut olivat hieman jähmeitä, eikä niitä saanut pyöritettyä enempää, mitä olisi kovasti tehnyt mieli. Komean näköinen menopeli. Sijoitus 24/39.

Pitkän huvipuistopäivän viimeisenä kohteena kävimme katsomassa 4D -seikkailun Haisukelluksen muodossa. Tämä oli siitä erikoinen kokemus itselleni, että elokuvaa ei katsottukaan istualtaan, vaan seisten. Lattian tärinä oli vakuuttavaa haihyökkäyksen aikana, mutta lopun vesisuihkut jättivät vähän kylmäksi. Kuitenkin jos lasi pettää elokuvassa veden tieltä, niin luulisi sitä saavansa vähän enemmän sitä vettä päälleen, vaikka illan sateiden ansiosta ei sitä kuivana olisi muutenkaan pysynyt. Sijoitus 29/39.

Läpimärkänä ja osittain kylmänä lähdimme pois Linnanmäeltä klo 19.30 aikoihin. Säästä huolimatta matka kannatti.

Sopuli
Jäsen
Viestit: 299
Liittynyt: 5.4.2007 13:55
Paikkakunta: Turku

Re: Linnanmäen IikWeekin avajaiset 3.9.2016

ViestiKirjoittaja Sopuli » 11.9.2016 19:31

Kiitos perusteellisesta raportista! Tässä oli nähty vaivaa arvosteluineen kaikkineen. Tosi mielenkiintoista luettavaa, vaikkei omakohtaista kokemusta olekaan taustalla verrokkina.
"Nyt otetaan rauhallisesti eikä anneta tosiasioiden sekoittaa meitä!"

Samuel91
Jäsen
Viestit: 20
Liittynyt: 9.8.2016 11:53
Paikkakunta: Joensuu

Re: Linnanmäen IikWeekin avajaiset 3.9.2016

ViestiKirjoittaja Samuel91 » 11.9.2016 22:50

Kiitosta! :)

Mukava, että kelpasi. Oli tosiaan itsellekin pieni yllätys, että uskalsi kaikkia suurempia laitteita kokeilla. Nyt taas tietää seuraavaa tivoli- ja huvipuistokautta odotellessa omat rajansa uskalluksen suhteen. :D


Paluu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija