
Tässäpä nyt kirjoitetaan pitkästä aikaa uutta huvipuistoraporttia, ja tällä kertaa raportti tulee tuolta naapurimaan pääkaupungista eli Gröna Lundista. Edellinen Gröna Lundin visiittini oli niinkin kaukaa kuin vuodelta 2003 jolloin Vilda Musen oli kauden uutuus. Tuolloin muistan että pääsin kokeilemaan ihan kaikkia laitteita paitsi Vilda Musenia sen pitkien jonojen takia. No tällä kertaa se oli “must” listalla kuten kaikki muutkin viime vuosien uutuudet. No aloitetaampas…
Saavuimme Gröna Lundiin siskoni kanssa noin kello yhden aikaan lauantaina päivästä. Alunperin suunnittelimme käyvämme Gröna Lundissa sunnuntaina, mutta kerran säät lupailivat todella ankeaa keliä sunnuntaille, siirsimme visiitin lauantaille. Jostain syystä Gröna Lundin sivuilla oli aukialoissa maininta että sunnuntaina on ehkä oletettavasti vähemmän porukkaa, mutta mitään sen parempaa selvitystä asiasta ei ollut. Todennäköinen syy tuohon voi hyvinkin olla että lauantaina puisto oli auki reilusti pidempään kuin sunnuntaina, mutta lopulta oli oiva tilanne vaihtaa päivät ympäri sillä sunnuntai oli Tukholmassa erittäin ankea ja sateinen.
Mutta ostimme molemmat siskoni kanssa Åkbandit sekä liput House of Nightmareen, sillä siinä säästi kymmenen kruunua jos osti molemmat kerralla. Hintana siis päivän elämykselle tuli kaikkineensa 480 kruunua, eli n. 51€ (sisältäen erikseen maksettavan sisäänpääsyn 110kr). Eli ei siis kovin halpaa huvia ole käydä Gröna Lundissa jos alkaa vertaamaan hintaa Suomen huvipuistoihin!

Koska lensin Lontoosta Tukholmaan saman päivän aamuna kuin menimme Gröna Lundiin, niin aloitimme huvittelut poikkeuksellisesti menemällä syömään. Paikaiksi lopulta valikoitui ravintola Kryddhyllan, joka tarjosi monenlaista ruokaa aina burgereista fajitoihin. Hintaluokka oli hintavampaa muttei kuitenkaan niin kovaa mitä pelkäsimme. Tilasin itselleni kana fajitasin ja siskoni tilasi normaalin hampurilaisasterian. Ruoan saapuminen pöytään kesti yllättävän kauan ja eikä se ruoka nyt erittäin makuhermoja kutkuttavaa ollut. Kiitosta annettava kuitenkin erittäin hienosta sisustuksesta, sillä sisällä esimerkiksi tarjoilijoiden työpöydästä oli oivasti tehty kuumailmapallon kori!

Syötyämme sanoin heti että haluan testata Insanen, ja lähdin siihen yksikseni sillä tiesin etten saisi siihen siskoa kirveelläkään uhaten. Jonotusta oli tuolloin n. 25min joka osui suhteellisen hyvin nappiin. Tässä laitearviot, ja laitteiden nimien jälkeen suluissa antamani arvosana laitteelle asteikoilla 1-5).
INSANE (4/5)
Insane tosiaan on Linnanmäen Kirnu mutta isompana. Insanen jonotusalue kulkee sopivasti suoraan viimeisen alastulomäen alapuolella, eli odottaessa näyttää välillä että kohta sieltä tulee vaunut niskaan. Siinä on myös samalla kiva katsella kyydissä olevien ilmeitä sillä lopun alastulo on yhtä räväkkä/voimakas kuin Kirnunkin. Kun pääsin viimein istumaan vaunuun (oikaisin näppärästi muiden tyttöporukoiden ohi sillä olin yksittäinen matkustaja), niin Insanessa tuli jokin teknillinen vika. Siinä tuli odoteltua sellaiset 4min tietämättä yhtikäs mitään, ja todettua samalla että omat ruotsinkielentaitoni ovat todellakin umpiruosteessa! No rata saatiin kuitenkin pian pyörimään ja lähdettiin kohti nostomäkeä. Tässä kohtaa sanottava että vaikkei Insane nyt äärettömän korkealta ulkopäin näytä (35m todellinen korkeus), niin saakeli se tuntuu tuotakin korkeammalta! Tuo nostomäki todellakin tuntui siltä että se meni ainakin 15m korkeammalle kuin mitä odotin. Anyway ylhäälle päästyä alas tultiinkin jo aika kovaa vauhtia ja rytinää että kyllä kropassa tuntui. Kirnuun verraten poweria Insanesta löytyy sellaiset 3x enemmän, ja ajon loputtua voi kyllä todeta että laite on todellakin ansainnut tuon nimensä “Insane”. En tosin yhden käytikerran jälkeen kuitenkaan ollut niin innoissani ajoasta että olisin halunnut mennä siihen uudeleen, ja tämä yksi käytikerta jäikin myös viimeiseksi.

VILDA MUSEN (2,5/5)
Samalla aikaa kun jonotin Insaneen siskoni oli kierrellyt aluetta ja tutkinut jonotusaikoja. Suurta eroa ei tuolloin ollut ajoissa, mikään laitteista ei vaatinut yli 30min jonotusaikaa, ja 25min oli karkeasti keskiarvo kaikkiin suosituimpiin laitteisiin. Suureksi yllätyksekseni aina vuoristoratoja karttava pikkusisko sanoikin nyt että hänkin voisi kyllä tulla Vilda Museniin! Olin aivan ihmeissäni mutta kun sain siskostani ensimmäistä kertaa elämässäni vuoristorata kaverin niin minähän tartuin tilaisuuteen! Jonotimme Vilda Museniin sellaiset 25min ja vasta kun juna lähti asemalta “informoin” siskoani siitä mikä on näiden ns. “wild mouse” ratojen idea. Siskohan se tuosta vasta "ihastuikin", mutta kyllähän me molemmat siitä radasta hengissä selvisimme! Yhteenvetona sanottakoon että Vilda Mouse osottaitui kyllä pienoiseksi pettymykseksi, sillä sen ajo oli hiukan nykivää ja radan “vanhuuden” kyllä tunsi. Toisin sanoen tämä 12 vuoden odotus ei tuonut yhtä hyviä tuntemuksia kuin oletin.


KVASTEN (4,5/5)
Nyt kun siskoni oli uskaltautunut Vilda Museniin niin seuraavaksi listalle nousi vuoden 2007 uutuus eli punainen Kvasten-vuoristorata. Tämä noitateemainen vuoristorata pyörii vain yhdellä vaunulla eli olettaisin tähän olevan aikamoiset jonot ruukaisena kesäpäivänä. Luulin alkujaan että tämä olisi ns. suspended vuoristorata jossa penkit “keikkuisivat” puolelta toiselle, mutta näinhän ei ollut. Rata oli vähän kuin miniverio Särkänniemen Tornadosta, joka kierteli ja kaarteli siellä täällä. Vaikka Kvasten onkin lyhyt (400m), sen ajo tuntuu yllättävän pitkältä ja se tarjoaa yllättävän paljon sellaista liitelemisen tunnetta. Positiivisena yllätyksenä on se että rata kiertää suoraan House of Nightmaren edestä, jossa on vanhahko “paholaisen puu”, joka päästää tulipaukauksen kun vauno on pääsyt ohitse. Sekä minä että siskoni molemmat pidimme Kvastenista erittäin paljon, ja kävimmekin Kvastenissa ainakin kolme kertaa päivän aikana, sillä sen jonot eivät olleet kovinkaan pahat (5-20min).

BLÄCKFISKEN - “Mustekala” (5/5)
Jos jokin laite Grönassa yllätti sekä minut että siskoni niin se on Bläckfisken! Tämä on siis lähes identettinen kuin Linnanmäen mustekala, mutta ei hitsit sen vaunut osasi pyöriä ja mennä vauhdikasta menoa! Onnistuimme siskoni kanssa saamaan ehkäpä parhaimman vaunun ikinä, sillä teoriassa 90% koko ajosta oli pelkkään pyörimistä. Toisin sanoen maailma pyöri sellaiset 3min ajan yhtäjatkoisesti ja meillä molemmilla oli aivan huisin kauskaa. Tosin hauskuus alkoi loppua kun laite pysähtyi ja me jäätiin vielä pyörimään sen verran kovaa vauhtia paikalleen että luulimme ettei vaunut koskaa pysähdy! Kävimme useaan otteeseen Bläckfiskenissä ja todellakin yhtäjaksoisen pyörimisen saa parhaiten aikaiseksi kunhan vaan tasapainottaa vaunun hyvin. Suosittelen kaikkia Grönassa käyviä testaamaan Bläckfiskenin sillä tämä todellakin on 10x parempi että hauskempi versio Linnanmäen vastaavasta!

TWISTER (4/5)
Twister on Grönan uusin vuoristorata vuodelta 2011 joka myös tehtiin puusta ja sen pituus on 480m. Vaikka rata ulkoapäin näyttääkin puiselta niin osa rakenteista on puhdasta metallia joka on maalattu valkoiseksi. Tosin radan kyyti on taattua puuvuoristoratameininkiä, ja Twister todellakin menee KOVAA! Ulkoa päin Twister näyttää erittäin matalalta sekä jopa lapsenomaiselta, mutta jos joku vuoristorata Grönassa pettää ulkonäöltään niin se on Twister. Jo heti ensimmäisen alamäen jälkeen mennään niin kovaa että aivot siinä lentää metsään ja kaikeksi yllätykseksi rata tuntuu todella pitkältä! Twister rymisee ja rätisee juuri niin kuin kunnon puuvuoristoran kuuluukin, ja lopun äkkijarrutus todellakin puuhkaisee viimeiset ilmat pois mahasta! Twister tarjoaakin todella vauhdikkaat menot ja mielestäni se on erittäin hyvä lisä Grönan laitevalikoimaan.

ROCK-JET (1/5)
Tämä on sama kuin Powerparkin Music Express mutta huomattavasti vaisumpi versio. Rock-Jet ei koskaan päässyt oikein vauhtiin ja ei olekaan ihme ettei tähän laitteeseen ollut kovinkaan suuria jonoja. Mielenkiintoinen seikka kuitenkin Rock-Jetissä on että se on rakennettu toiseen kerrokseen eli sen alapuolelta löytyy mm. ruokakauppoja. Jos joudut jonkun laitteen jättämään Gröna viisiitillä kokeilematta ajanpuutteen vuoksi, niin Rock-Jet on erinomainen valitan!

KÄTTINGFLYGAREN - “Keinukaruselli” (4/5)
Grönan rannalla on erittäin mukava ketjukaruselli josta löytyy yllättävän paljon potkua sekä vauhtia! Toisin kuin esimerkiksi Powerparkin keinukaruselli jossa on kerrassan hirveät penkit (=metallikapulat painaa reisiin), niin tässä keinukarusellissa voisi istua vaikka kuinka pitkään!
LUSTIGA HUSET (5/5)
Lustiga Huset on vähän sama kuin Linnanmäen Vekkula, mutta mielestäni paljon hauskempi versio! Jotkut hupitalon kohdista olivat kerrassaan nerokkaita kuten esimerkiksi keikkuva laituri ja maassa pyörivä pyreä laatta (joka todellakin yllättää jokaisen kävijä joka uskaltaa siihen astua)! Lopun kruunaa matolla laskettava liukumäki ja sanonkin että Grönan visiitillä Lustiga Huset pitäisi olla jokaisella “must try” -listalla!
Illan puolessa välissä siskoni suomalainen koulukaveri liittyi joukkoomme, sillä siskoni oli tutustunut häneen opiskellessaan Tukholman yliopistossa. Yhteistoimin menimme heti syömään pizzaa Kaskad nimiseen ruokapaikkaan. Ravintolan toimiperiaate oli että maksetaan kassalle ja sitten kun käteen annettu välkkyvä laite alkaa välkkyä, ruoka pitää itse noutaa noutoluukulta. Syömämme pizzat olivat erittäin hyviä ja hintalaatusuhteeltaan ihan hyviä. Harmittelin tosin jälkikäteen että otin tavallisen kinkku & ananas pizzan joka oli hiukan mauton, mutta kuitenkin hyvistä aineksista tehty.
JET LINE (5/5)
Jet Line vuoristorata oli jo vuonna 2003 minun ehdoton suosikkini ja kyllä se yhä ylläpitää samaa titteliään! Tämä metallinen vuoristorata on yhä yhtä vauhdikas että sulava mutkiltaan että jopa siskoni sanoi että hän haluaa tähän uudelleen! Ehdoton laite jonka jokaisen pitää kokea Gröna Lundin visiitillään jos vain vuoristoratoihin riittää pokkaa!

BLÅ TÅGET (5/5)
Nyt kun meidän jengi oli kasvanut kolmeen niin päätimme aloittaa Blå Tågetilla mutta suureksi harmiksemme laite meni juuri rikki kun olimme jonossa. Näimme vielä kuinka vaunu joka oli juuri nousemassa ylös laiturille lähtikin menemään yllättäen takaperin. Koska Blå Tågetin jonoaika oli tuolloin noin 15min, niin päätimme että parempi mennä muihin laitteisiin ja tulla myöhemmin takaisin. Ei siinä kauaa kuitenkaan kestänyt kun Blå Tåget oli taas voimissaan ja istuimme vaunuun. Vaikka kävinkin tässä vuonna 2003 niin en oikeasti muistanut tästä yhtikäs mitään, ja voi pojat mikä yllätys meitä odottikin. Sisältä löytyi vaikka minkä sorttista kauhu-örkkiä sekä luurankoa jotka tulivat esille sellaista vauhtia että kyllä siinä pakosti säikähti kuka tahansa. Blå Tåget ei todellakaan ole lasten darkkis, ja kivana bonuksena on myös että itse vaunuissakin on piilotettuna oma “yllätys” joka ainakin säikäyttää eturivin matkustajat. Blå Tåget on todellakin Grönan klassikko ja ehdoton must jokaiselle joka Grönassa sattuu käymään! Hupi on todellakin taattu varsinkin jos menet Blå Tågetiin tutulla kaveroporukalla!

FLYGANDE MATTAN - “Lentävä Matto” (2/5)
Kyseessä on perus lentävä matto. Voimaa riittää kuten myös vetkutusta. Ikäväkseni sain juuri selkäni taakse istumaan maailman pahimman teinin, joka kirkuin koko ajon ajan niin että meinasi kuulo lähteä. Laite itse ansaitsisi ehkä kolme tähteä mutta tuo kirkuva tyttö nyt rokottaa yleiskokemusta aika kovasti.

ECLIPSE (5/5)
Ne jotka minut tuntee niin tietää että minulla on jonkin sortin korkeanpaikankammo. Toisin sanoen 120m korkea keinukaruselli Eclipse oli vielä lauantai aamuna sellainen laite johon menosta en ollut varma. Mutta sitten kun siskoni osoitti niin suurta rohkeutta tulemalla kaikkiin muihin puiston vuoristoratoihin paitsi Insaneen, niin pakkohan minunkin oli päihittää kammoni! Siskoni ei suostunut Eclipseen mutta hänen koulukaverinsa kylläkin, joten me sitten yhdessä lähdimme testaamaan rajojamme. Myönnettäköön että me molemmat kirosimme aivan törkeästi jo siinä vaiheessa kun istuimme penkeissä ja odotimme että työntekijät tulevat tarkistamaan turvavermeet. Luulin alkuun että Eclipsen penkeissä on vain se eteen laskettava puomi, mutta siinähän on myös yksittäiset turvavyöt jotka imeytyvät sisään eivätkä tule enää ulos. Itse laitoin omani hemmetin tiukalle ja heti tuntui turvallisemmalta silllä siitähän ei mihinkään liikuta! Itse ajo oli kyllä sellainen että ei siinä ehtinyt pahemmin mitään tuumata saati ajatella. Ylhäällä tuuli jonkun verran ja välillä penkit vähän leijailivat viistosti mutta kyllä siinä nousi adrenaliinitasot korkealle. Koska menimme Eclipseen aika myöhään ilma oli jo aika kylmä ja kun laite lähti nousemaan niin eipä siinä käsiä liikuteltu vaikka kuinka palelti! Olisi ollut todella kivaa ottaa videokuvaa/kuvia ajon aikana, mutta korkeanpaikan kammo sekä uusi iPhone 6 ei tuntunut ihan turvalliselta kombinaatiolta kun liidetään yli sadassa metrissä (tosin uskalsin kyllä alhaalle tultua ottaa alla näkyvän kuvan). Mutta Eclipse on kyllä upea ja ainutlaatuinen laite kertakaikkiaan! En tiedä aikaisemmista vuosista mutta ainakin tänä vuonna Eclipse nostetaan aika vauhdilla ylös ja sitten tullaan hiukan alanspäin, ja taas noustaa ylös. Eli ajo ei ole puhdas ylös ja sitten alas, mikä kyllä ainakin vierustoverissani aiheutti useammat kirosanat. Mutta kyllä nyt uskaltaa sitten mennä Tykkimäen Star Flyeriin kun se on niin “mitättömät” 75m korkea.
![[wink] ;)](./images/smilies/icon_e_wink.gif)

KÄRLEKSTUNNEL - “Rakkauden Tunneli” (2/5)
Siskoni halusi ehdottomasti testata tämän rakkauden tunnelin ja lopulta päädyin itsekin menemään siihen. Suureksi epäonneksemme laitteen vesivirtaus oli kerrassaan naurettavan hidas ja tämä aiheutti sen että veneet lipuivat etanavauhtia. Välillä oli niin ettei veneitä ollut lähimaillakaan ja sitten yllättäen iso letka veneitä tuli peräkkäin ja jonokin eteni. Mainittava tässä kohtaa että oli kerrassan hupaisaa nähdä kuinka monet asiakkaista olivat päätyneet siihen tulokseen että on parempi itse liikuttaa venettä kuin mennä sitä vauhtia mitä se kulki. Tämä johti myös sellaiseen tilanteeseen että jopa pikkulapset olivat kyllästyneet vauhtiin ja koittivat vauhdittaa veneen kulkua samalla kuin vanhemmat istuivat takana. Laitoin siskoni ja hänen kaverinsa minua edeltävään veneeseen sillä tiesin että saisin heidät kyllä kiinni jos tarvis. No siinä ei mennyt kauaa kun jo törmäsin heidän veneeseen ja vaikka nämä rakkauden tunnelin lavastukset olivatkin hienoja niin osa ajelusta oli turhankin pitkästyttävää veneiden hitaan kulkuvauhdin takia. Suosittelinkin siis että jos olet menossa Kärlekstunneliin niin tarkista ulkoapäin miten nopeasti veneet kulkevat sillä jonotus voi venähtää pidemmäksi aikaa jos joudut samaan tilanteeseen kuin me!
POP-EXPRESSEN - “Breakdance” (3/5)
Nyt on pakko korjata mitä sanoin aikaisemmin, sillä Grönassa oli kyllä yksi laite jonka jonot hipoivat lähes tuntia, ja tämä laite oli Pop-Expressen, minkä toiset tuntevat täällä paremmin nimellä Breakdance. Tämä oli Gröna Lundin visiittini illan viimeinen laite, johon jopa juoksimme sillä tiesimme että laitteiden sisääntuloja aletaan sulkemaan noin 15min ennen puiston virallista sulkemisaikaa. Vaikka saavuimme aivan viimehetkillä, niin jouduimme silti odottelemaan reilut 20min. Tosin olisimme päässet kyytiin nopeamminkin, mutta edessämme oli teiniporukka joka aiheutti häslinkiä että yhdessä vaiheessa minäkin sain päähäni tyhjän muovipullon. Vartija kutsuttiin paikalle juuri ennen kun meidät olisi päästetty laitteeseen, ja tuolloin nuoret saivat hiukan valistusta mutta eivät tuntuneet kuitenkaan oppivan mitään sillä heti kun he saivat luvan mennä kyytiin he juoksivat vaunuihin kuin sekopäiset apinat. Jos olisin itse saanut valita olisin ottanut heidät kokonaan pois jonosta ja ulos, mutta tulipahan siinäkin nähtyä miten teinit osaa käyttäytyä. Jännä tilanne oli kyllä siinä vaiheessa kuin vartija ilmestyi yksi tyttö yritti hivuttautua taaksemmaksi, eli mennä minunkin ohi, mutta minähän en antanut!
![[biggrin] :D](./images/smilies/icon_e_biggrin.gif)

HOUSE OF NIGHTMARES (3/5)
Vuoden 2015 uutuus oli House of Nightmares joka on uusittu versio Grönan entisestä Spökhusetista, jossa kävin myös edellisellä Grönan visiitilläni. Kuten Spökhusetin kanssa House of Nightmareen tarvitsee erillisen lipun joka maksaa 60kr. Menin siskoni kanssa tähän myöhään illasta sillä päiväsaikaa jonot olivat todella pitkät. Kuten alkuperäisessä Spökhusetissa niin tässäkin kävellään omatoimisesti kummitustalon läpi pienessä ryhmässä (meitä oli vain 4 hengen ryhmä sillä jonoa ei ollut). Jos et halua tietää mitä sisällä oli niin älä lue tämän kappaleen loppuosaa: House of Nightmaren alku sisältää vanhanukkeja ja muita kauhutarinoiden mainoksia, jotka olivat turhankin värikkäitä ja “uudenkiiltoisia” ollakseen pelottavia. Tosin varoa kannattaa sillä kaikki nukeista ei ole nukkeja! Se mitä muistan jälkeenpäin on että useassa kohtaa nurkan takaa tulee mustiin pukeutuneita tyyppejä jotka lähtee seuraamaan ja mumisemaan pelottavasti takana päin. Välillä mennään teurastamon oloisten verkkoaitojen välistä ja yllättäen (juuri ennen ulkona käyntiä) sivusta tulee moottorisahamurhaaja sahakoneensa kanssa. House of Nightmaresta löytyy myös nukke/pelleosio ja luonnollisesti pellenaamariin pukeutunut näyttelijä hyppii sieltä täältä esille. House of Nightmaresta löytyi paljon näyttelijöitä mutta omalla tapaa harmittaa että suurin osa alkuperäisen Spökhusetin hienouksista oli ns. tuhottu. Puhun nyt mm. siitä isosta salista josta noustaan ylös rappusia pitkin, niin muistaakseni se oli melkein kokonaan pimeä eikä seinillä ollut mitään mielenkiintoista katsottavaa. Osan säikäyttäjistä osasi valitettavasti ennakoida etukäteen sillä monella oli ns. kaksi säikäytys luukkua… Eli jos kuvittelit että se pelle voi säikäyttää sinut kerran, niin olit pahasti väärässä! Yhteenvetona House of Nightmares oli ihan kiva kokemus mutta odotin siltä kyllä paljon enemmän. Täytyy kuitenkin myöntää että olen tottunut todella laadukkaisiin kauhutaloihin, ja niiden verrattuna House of Nightmares ei tarjonnut sitä mitä se hienoilla mainosvideoillaan lupasi.

LASTEN ALUE:
Gröna Lundin laitesijoittelu on muuttunut aika radikaalisti sen jälkeen mitä se oli vuonna 2003. Esimerkiksi pääsisäänkäynnin takaa löytyvä osio on pyhitetty pelkästään lastenlaitteille. Testasin siskoni kanssa melkeimpä kaikki alueen laitteet kuten pienen minivuoristoradan nimeltä Tuff-Tuff-Tåget, vanhat autot, elefantti karusellin sekä Viiru ja Pesosen oman kotitalon. Näistä Viiru ja Pesosen kotitalo on kävelykohde joka on ihan kivasti teemoitettu ja tuo mieleen oikein vanhanajan maalaistalon. Talossa on jonkin verran aktiviteetteja mutta ne on luonnollisesti tehty lapsille eikä aikuisille. Kuitenkin ihan kiva käyntikohde jonka katsoo läpi muutamassa minuutissa.

MUITA KOMMENTTEJA
Se mikä Gröna Lundista jäi parhaiten mieleen on että Gröna on ihan mukavasti onnistunut luomaan paljon avaremman huvipuiston, ja tuota tilaa on todellakin saatu aikaan sillä että laitteita löytyy useammasta kerroksesta. Esimerkiksi Eclipse ja Rock-Jet ovat kauppojen yläpuolella, kakkos kerroksessa, ja Pop-Expresses löytyy puolestaan ravintolan alakerrasta. Koska Gröna Lundin reissuni osui hijaisempaan aikaan, niin puistossa ei missään vaiheessa ollut ahdasta vaikka porukkaa kyllä riitti. Laitteiden jonotusalueista haluan kuitenkin mainita että ne ovat välillä todella tiiviitä ja peräti ahtaita! Esimerkiksi Vilda Musetin jonotusalue ennen laiturille menoa on todella kapea että siinä on jokaisen aivan pakko mennä peräkkäin eikä vierekkäin. En todellakaan valehtele jos sanon että Vida Musetin jonokaiteiden väli on sellaiset 40cm leveä, eli tukevammille ihmisillä tulee todellakin olemaan vaikeaa ainakin Vilda Musetiin jonottaessa!
Se mikä järkytti ehkä eniten itseäni oli että Gröna Lund ei ollut painanut muita kuin ruotsinkielisiä puistokarttoja. Kysyin jopa lipunmyynnistä että mistä saisin englanninkielisen (tai suomenkielisen) aluekartan, mutta he vain totesivat sellaisia ei ole. Jollen väärin muita niin vuonna 2003 vielä sai suomenkinkielisiä aluekarttoja, joten tämä on aika kumma päätös Gröna Lundilta sillä mielestäni puistossa kuulusi ainakin olla englanninkielinen aluekartta.
YHTEENVETO:
Gröna Lundissa käyminen ei ole halpaa lystiä mutta kyllä sieltä lystiä piisaa ainakin jos menee hiljaisempana ajankohtana. Itseltäni jäi tällä kertaa kokeilematta Fritt-Fall / Fritt Fall Tilt sekä Katapultten. Näistä Fritt Fallin testasin jo vuonna 2003 enkä tuolloin pahemmin pitänyt siitä joten sen ohittaminen tänä vuonna ei ollut mikään menetys. Radiobilarna, eli törmäilyautokin jäi kokeilematta mutta en valittettavasti ole koskaan edes ollut niiden suuren suuri fani. Gröna on näiden vuosien aikana onnistunut järjestelemään laitteensa todella tyylikkäästi ja luomaan enemmän tilaa hengittää mikä varmasti on tarpeen sesonkiaikana. Mutta sanottakoon että kyllä kannatti käydä!