Tokyo Disney Resort 19.-26.06.2011

Tänne voit kirjoitella raportteja huvipuistomatkoistasi. Kannattaa pistää myös linkki mahdollisiin kuviin kyseiseltä matkalta.

Valvojat: Arttu, Juuso, Pia

Avatar
KennethSundberg
Jäsen
Viestit: 1451
Liittynyt: 29.12.2005 19:44
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Tokyo Disney Resort 19.-26.06.2011

ViestiKirjoittaja KennethSundberg » 26.6.2011 17:36

Konnichiwa! :D

Jeps, palasin elävänä* ensimmäiseltä Japanin matkaltani hetki sitten - 6 päivää Tokyo Disney Resortissa - ja raportoitavaa on paljon!! Tuossa elävänä-sanassa on asteriski (eli *tähti) siksi ettei sana ole kuitenkaan ihan kuvaavin ja rehellisin, sillä oloani voisi kuvata parhaiten puolikuolleeksi ...tosin sillei onnellisesti. :) Kymmenen vuoden haave on toteutettu, enkä tässä ainakaan pariin vuoteen halua lähellekään Tokiota. ;) Ihan totta. Ihanaa olla takaisin Suomessa, jossa kukaan ei hymyile ja kumartele puoleesi pelkästään siksi että kävelet ovesta ulos.

Joka tapauksessa, väsyneestä olostani johtuen en nyt vielä ala kirjoittaa tiiliskiviraporttia. Minun pitää raportoida matkani sekä suomeksi että englanniksi (kun raporttejani odotetaan peräti Atlantin tuolla puolen), joten pari seuraavaa lomapäivääni täällä ihanan vilpoisessa koto-Suomessa menee takuulla koordinoidessa sopivinta ja järkevintä esitystapaa...

Mutta tiedoksi kaikille kiinnostuneille, että Tokio Disney Resort -raporttia on takuulla luvassa muodossa tai toisessa tässä viikon tai parin sisällä!

Sen voin jo etukäteen sanoa (nyt kaikki muut Disney-lomakeskukset nähtyäni lukuunottamatta Hong Kongia) että kuten näissä kaikissa, myös Tokiossa on ehdottomat vahvuutensa sekä muutamat valitettavat heikkoutensa. Olen tässä 2000-luvun puolella tehnyt liian monta epäonnistunutta Disney-matkaa Pariisiin - ja syy on ollut Pariisin Disneyn "epäamerikkalaisuudessa" ja ennen kaikkea EPÄYSTÄVÄLLISYYDESSÄ - ja tämän takia Tokio TODELLA lunasti lupauksensa olemalla Disney-lomakeskuksista hymyilevin ja ystävällisin ...ja jopa liiankin paljon! Jos Tokio Disney Resortissa viettäisi kaksi viikkoa, joutuisi varmasti pöpilään kaiken sen ylipursuavan ystävällisyyden takia. Toisin sanoen, Tokion Disney on Pariisin Disneyn täysi vastakohta!

Onnellisesti uupunut
:) KEN

EDIT-LISÄYS: Meni siihen vähän enemmän kuin "viikko tai pari", mutta ensimmäinen osa (luultavasti kolme-osaisesta matkaraportistani) ilmestyi vihdoinkin.
Viimeksi muokannut KennethSundberg 26.7.2011 6:35, yhteensä muokattu 1 kertaa.
Älä välitä heistä jotka puhuvat selkäsi takana; sehän vain tarkoittaa että olet heitä muutaman askeleen edellä.

Avatar
Pia
Moderaattori
Viestit: 1812
Liittynyt: 28.12.2005 22:36
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

ViestiKirjoittaja Pia » 26.6.2011 19:48

Mukavaa, että matka sujui hyvin :)... raporttia odotellessa!
- Pia

"Kukaan meistä ei ole täydellinen, ja minä olen siitä täydellinen esimerkki ;)."

Sopuli
Jäsen
Viestit: 299
Liittynyt: 5.4.2007 13:55
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja Sopuli » 23.7.2011 18:29

Odotellaan... odotellaan... En tokikaan halua asialla vaivata, mutta odotellaan... :)
"Nyt otetaan rauhallisesti eikä anneta tosiasioiden sekoittaa meitä!"

Avatar
KennethSundberg
Jäsen
Viestit: 1451
Liittynyt: 29.12.2005 19:44
Paikkakunta: Turku
Viesti:

ViestiKirjoittaja KennethSundberg » 26.7.2011 0:40

En ole suinkaan unohtanut tätä! "Matkaraportti" on ollut työn alla jo kuukauden ajan, sillä olen tehnyt www.KenNetti.fi -sivustoni Disney-puistosivustolle ihan mielettömän suurta ja työlästä päivitystä, joka kuvineen ja yksityiskohtaisine elämys-esittelyineen tukisi matkaraporttia mainiosti. (Ensimmäiset "testisivut" on peräti julkaistu kaikessa hiljaisuudessa; siellä ne ovat nähtävissä, jos vähän tonkii). Työlääksi projekti muuttui siinä vaiheessa, kun päätin pistää kaikki yhdentoista olemassaolevan Disney-puiston merkittävät elämykset kronologiseen - ja muutenkin loogiseen - järjestykseen. Perfektionismini takia olen edelleen täysin jumissa, sillä vaikka esittelyjä on jo kiitettävä määrä kirjoitettu, odottavat ne kuvamateriaalejaan (jotka tulevat olemaan tuttuun tapaan liiankin manipuloituja). Tässä siis tulee kestämään vielä KAUAN ennen kuin saan kokonaisuuden valmiiksi.

Siksikin on parempi että yritän saada aikaiseksi tähän jotain pikaista pähkinänkuorta niistä tärkeimmistä asioista - esimerkiksi näin pienemmissä osissa kirjoitettuna. Juu, "pienemmissä". Ei todellakaan. Tokion Disney-matka oli erittäin ANTOISA ja silmiä-avaava; raportoitavaa on tosiaan niin MIELETTÖMÄSTI että huomasin normaalimman "matkaraportin" kirjoittamisen olevan lähinnä vain ajan hukkaa (kirjoitin sitä englanninkielellä kaksi päivää, enkä päässyt edes ensimmäisen "vuorokauden" iltaan, kun tuskastuin jo ihan totaalisesti). Ja on tässä täytynyt palata myös palkkatyöhön piakkoin matkan jälkeen, joten ei tässä ole todellakaan maattu runsasta neljää vikkoa mitään tekemättä... (Olisin kyllä halunnut pitää kunnon kesäloman, mutta uhrasin sen taas "tärkeämpien" asioiden takia).

(Eikä tietenkään viikonlopun aikana uutisoidut Norjan tapahtumat mitenkään inspiroi mikkihiirimaailmoihin pakenemista, kun tekisi mieli vain tappaa kaikki tappajat).

Mutta yritetään kuitenkin: T O K I O ! !

Kuva

Kauhea totuus on se, että antoisuutensa lisäksi Tokion matka oli myös äärettömän väsyttävä. Matka kesti runsaat seitsemän vuorokautta (josta tosin viimeisen sain elää puoliksi uudestaan Suomeen palattuani). Matkan jälkeen saatoin "levätä" vain puolitoista viikkoa - mutten oikeasti edes sitäkään, sillä jo Tokiosta palattuani piti alkaa taas heti stressaamaan palkkatyönsä takia kun lomasijaiseni soitteli harva se päivä. Tokio osoitti myös varsin selvästi sen, etten saa näistä matkoista enää irti läheskään sitä nautintoa, mitä saisin jos olisin hiukan kevyempi. Tokion kostea, kestämätön kuumuus - jonka rinnalla Suomen tämänhetkinen +30 "helle" tuntuu lähinnä naurettavan kevyeltä - oli pahin viholliseni yhdistettynä jalkapohjiini joihin jo puolentoista päivän kävelyn ja jonoissa seisoskelun jälkeen ilmestyi tosi pahat rakkulat - hyvistä kengistä huolimatta! Hoidin rakkuloita vielä varsin ääliömäisesti ja aiheutin itse loppuviikon ylimääräiset ongelmat (kuten stressin siitä, pystynkö enää koskaan kävelemään). Onneksi olin hankkinut ennen matkaa suomi-japani-sanakirjan, jonka avulla sitten seikkailin keskellä viikkoa japanilaisen lääketieteen ihmeellisessä maailmassa - ja onnellisena loppuna sain jalat kävelykuntoon, vaikkei se helppoa ollut.

TIESIN matkalle lähtiessä, että Tokion Disney-puistoissa tulisi ihmisiä olemaan PALJON, mutta ne ihmismäärät ja Disney-puistojen eräät ikävämmät puolet yhdistettynä sietämättömään kuumuuteen olivat kieltämättä päätekijä siihen, että lojuin loppuviikon ajan hotellihuoneessa pitkälle iltapäivään saakka jalkojanikin parannellen, ennen kun lähdin puistoihin seikkailemaan viileämpiin ilta-aikoihin. Maaliskuisen luonnonkatastrofin ynnä ydinvoimalaonnettomuuden takia energiansäästötoimenpiteet näkyivät Disney-puistoissakin joidenkin kohteiden aikaistettuina sulkemisaikoina, joten viimeiset iltatunnit (aika jota RAKASTAN Disney-puistoissa) aiheuttivat myös lieviä pettymyksiä. Energiansäästön takia myös hotellissani (Hilton Tokyo Bay) oli pääilmastointi pois päältä, mutta huonekohtaisesti ilmastoinnin sai säätää itse.

Ensimmäinen päiväni Japanissa ja Tokiossa oli kaiken lisäksi niin *unohtumaton* etten ole yhdelläkään matkallani sählännyt niin paljon. Suurimman sähläyksen aiheutti hotellihuoneeni japanilainen supertekninen vessanpönttö jossa oli elektronisia nappuloita pyllyn lämmittimestä mitä erilaisimpiin vesisuihkuihin, muttei LAINKAAN nappulaa vessan vetämiselle. (Simpsonit-televisiosarjan "Päivä Tokiossa" -jakso osuu harvinaisen oikeaan unohtumattomalla vessanpönttö-vesishowlla). Kaiken lisäksi, uskaltaisitko sinä istua vessanpöntölle, jonka sisäkannessa lukee kissankorkuisin kirjaimin "WARNING!" ja jossa on käyttöohjeita enemmän kuin kännykässä!

Olen kyllä kerran Pariisin Disneylandissa istunut itsehuuhtelevalla pöntöllä (joka tosin huuhteli itsensä puolen minuutin välein, tehden kokemuksesta lähes yhtä unohtumattoman) - mutta tämän japanilaispöntön tapauksessa vessa ei huuhdellut itseänsä vaikka kuinka yritin istuutua sille ja nousta ylös, astua huoneesta ulos, etsiä sensoria kädet heiluen ja jopa testaten mahdollista puhesensoria. Suomalaisvessat toimivat yleensä puhtaasti VEDEN perusteella, eli kaada vettä pönttöön, niin kyllä ainakin pienet pisut sieltä pois huuhtoutuvat. Vaan eipä Tokiossa. Elektronisten näppäinten takia en edes uskaltanut alkaa sählätä veden kanssa, mutta kokeilin kyllä näitä pyllynpesutoimintoja, josko ne toimisivat huuhteluna. Eivät toimineet. Onneksi ei tullut tehtyä "isoa hätää" pönttöön - mutta oli se joka tapauksessa valitettavan noloa kun jouduin hakemaan hotellin vastaanotosta huonosti japania puhuvan miehen todistamaan paikalle, ettei huuhtelua pöntössäni ole. Juu, ei elektronista huuhtelua - mutta manuaalinen siitä sitten löytyikin! Olin huomannut tuon möhkäleen vessanpöntön kyljessä jo omien tutkimuksieni yhteydessä, mutta koska olen jo teini-ikäisenä oppinut että meikällä on voimaa liikaa ja tekniikkaa liian vähän, en uskaltanut sitä väkivalloin liikuttaa. Sitten se liikkuikin vain yhdellä sormen painalluksella, tosin juuri sinne suuntaan johon en edes uskonut sen liikkuvan.

Tuosta saankin hyvä aasinsillan sellaisella asialle, jota edes korkealaatuinen suomenkielinen Tokio-matkaopas ei sanallakaan mainitse: Japanissa on vasemmanpuoleinen liikenne. Tämä myös tarkoittaa sitä että jalankulkijat kulkevat päinvastoin kuin Suomessa - sillä liiankin usein väistäessäni minua lähestyviä ihmisiä oikealle olinkin väärällä puolella! Rullaportaissa pitää seisoa vasemmalla puolella. Buffet-ravintoloissakin tarjoilupöytiä kierrettiin ennemmin vastapäivään kuin myötäpäivään (tai sitten Tokyo Disney Resortin on suunnitellut joku vasenkätinen). Oli siinä kulttuurishokkia kerrakseen.

Matkani ensimmäinen vuorokausi - tuplavuorokausi, mikä lie - oli muiltakin osin unohtumaton. Lento lähti Helsinki-Vantaalta sunnuntaina 19.6. klo 17 paikkeilla ja saapui Tokioon (paikallista aikaa) maanantaina 20.6. ennen aamuyhdeksää, itseasiassa aikataulusta edellä. Kapteeni mainitsi jo lennon alussa että myötätuulen ansiosta matka menee hieman nopeammin kuin normaalisti. Unelmamatkan aloitus oli muutenkin täydellinen, kun jo vuosia digiboksittomana innostuin ihan totaalisesti näiden Finnairin Japanin-koneiden "henkilökohtaisesta viihdekeskuksesta" - semmoisesta edelläolevan istuimen selkänojaan upotetusta tietokonenäytöstä, josta sai valita televisiosarjoja, dokumentteja, elokuvia, musiikkia, ja katsella live-aikaisesti kaukana lentokoneen alla vilistävää Venäjää. Olin varannut pitkien lentojen ajaksi itselleni neljäsataasivuisen kirjan sekä pari lehteä - mutten mitään niistä ehtinyt avatakaan, kun matkat menivät ennätysnopeasti katsellessani ja kuunnellessani Disneyn KAKSIN KARKUTEILLÄ -elokuvaa ensin japaniksi, sitten espanjaksi, sekä rakastuessani telkkarikomediaan HOW I MET YOUR MOTHER, sekä yhteen läskimooseksista kertovaan, vieläkin oudompaan sitcomiin.

Voin siis todella suositella Finnairin Japanin-lentoja; ne menevät kirjaimellisesti siivillä!

Minähän muuten lähdin tälle matkalle aika äkkilähtönä ihan vain siksi, että huomasin Tokyon Disney -alueen hotellien olevan halvimmillaan, plus myös siksi että Finnairin lennotkaan eivät olleet kalleimmasta päästä. Lennoista edestakaisin maksoin yhteensä hieman yli 800 euroa (oli mielestäni hintansa väärti!), ja hotellimajoituksesta Hilton Tokyo Bay -hotellissa ("Tokyo Disney Resort Official Hotel") toiset mokomat 800 euroa peräti kuudelta yöltä! Olin kuitenkin unohtanut hotellihuonetta varatessani mainita erikseen kylpyammeesta, joten huonehinta nousi kokonaisuudessaan 120 eurolla kun pyysin ammeellista huonetta. Mielestäni täysin kohtuullinen korotus - ottaen huomioon ettei muistaakseni esim. PowerParkin hotellissa pysty yöpymään edes yhtä yötä tuolla Hiltonin kuuden yön kylppäri-lisähinnalla. On tosin mainittava, että japanilaiset ihmiset ovat ilmeisesti tottuneet nukkumaan kivilattioilla, sillä sängyn joustinpatjassa ei tuntunut olevan joustoa laisinkaan. Aluksi epäilin, pystynkö lainkaan nukkumaan tällä kivisängyllä - mutta uskokaa pois, tarpeeksi väsyneenä ja raihnaisena ihminen nukkuu vaikka missä! Jo tiistai-iltana sänky tuntui yksinkertaisesti taivaalliselta.

Ja kuten jo kerroinkin, tämän lisähinnan ansiosta sain myös ikimuistoisen vessanpöntön - vaikka huoneen näköala oli jotain TODELLA ikimuistoista! Vastaanotossa kysyttiin haluanko huoneen "puisto-näköalalla" vai "merinäköalalla", johon totta kai vastasin että merta voi ihailla muissakin hotelleissa, mutta Disney-puistoja ei. En voinut uskoa silmiäni kun näin hotellin huipulla, 11 kerroksessa sijaitsevan huoneeni tarjoaman näköalan: ikkuna oli kuin megasuperhyperlaajakangastelevisio josta avautui näkymä kumpaankin puistoon!! Noh, totuuden nimissä moni Disney-hihhuli sanoisi tätä Hiltonista avautuvaa näkymää kovin rajoitetuksi, sillä puistojen sisään ei siitä erityisemmin nähnyt - mutten ole koskaan aiemmin saanut hotellihuoneen ikkunasta ihailla samanaikaisesti kahden eri Disney-puiston majesteettisia monumentteja tummaa iltataivasta vasten: Tuhkimon Linnaa (Cinderella Castle) ja Tokyo DisneySea -puiston ainutlaatuista Mount Prometheus -tulivuorta.

Varsinkin tuon nolostuttavan vessaepisodin jälkeen oli suorastaan taivaallista lysähtää sängylle runsaan 30 tunnin vuorokauden jälkeen, heittää vaatteet pois, sammuttaa valot, työntää ikkunan verhot syrjään ja katsella ikkunan tarjoamaa satumaista näköalaa. Ajoitus oli kaiken lisäksi aivan nappiin, sillä Tokyo DisneySea -puistossa alkoi juuri silloin Fantasmic! -esitys, jonka lukuisat valonheittimet ja ilotulitukset värittivät tummaa iltataivasta. Vielä kun Mount Prometheus - joka siis on täysin keinotekoinen Disney-luomus - sylki oikeaa tulta, olin ihan hyppyyksissäni, onnellisesti väsynyt, ja sain hyvin nopeasti unen päästä kiinni.

Hypin tosin nytkin niin pahasti ;) että varmasti jokainen ihmettelee mihin ihmeeseen suurin osa maanantaipäivästä katosi. Lento saapui tosiaan jo aikataulusta edellä Tokioon, joten pidin peukkuja pystyssä sille että maahanmuuttoviranomaisjono menisi niin nopeasti että ehtisin Disney Resortin omaan bussiin. Enpä kuitenkaan ehtinyt, sillä nämä viranomaistarkastukset palauttivat mieleeni mm. New Yorkin JFK-lentokentän. Jonotus oli äärettömän pitkä, eikä minua "haastatellut" tyyppi meinannut millään uskoa että olin menossa lomalle Disney Resortiin. Maahanmuuttoviranomaisista selvittyäni tiesin jo etten jäisi lentokentälle enää puoleksitoista tunniksi odottamaan seuraavaa Disney-bussia, vaan päädyin taksiin, sillä tiesin myös sen etten saisi hotellihuonetta ennen klo 15:00 (kello oli tässä vaiheessa vasta 10:00 paikkeilla). Tottakai viettäisin jo ensimmäisen päivän mieluummin Disney-puistosta nauttien kun lentokentällä istuen. Ja by the way, jätin lentokentän vessamahdollisuudenkin käyttämättä vaikken ollut runsaaseen kymmeneen tuntiin käynyt kertaakaan vessassa. Juu - seikkailu tästä vielä tulee (vaikkakin loppuhuipentuman olen jo kertonutkin). :)

Japanilaisista takseista sen verran, että Tokion läheisyydessä sijaitsee kaksi lentoasemaa, Narita ja Haneda. Lähes kaikki koneet laskeutuvat Naritan kentälle, myös Finnair. Naritan lentoasema sijaitsee noin 60 kilometriä Tokion keskustasta koilliseen. Taksilla matkustaminen on erittäin kallista kilometrimäärään verrattuna, sillä 50 kilometrin matka Naritalta Tokyo Disney Resortiin maksaa noin 22,000 jeniä. (Valuuttakursseihin tutustuttuani ennen matkaa keksin oivan tavan muuttaa jenit euroiksi: jeni-hinnan kaksi viimeistä nollaa pois ottaen saa yläkanttiin liioitellun eurohinnan. Taksimatkan todellinen eurohinta ei siis ollut sentään 220 euroa, mutta todellisempi arvo 180-190 euroa 50 kilometrin matkasta on edelleen aika pöyristyttävä! Sillä pääsisi Helsinki-Vantaalta ainakin 100 kilometriä minne tahansa suuntaan.

Voisi vielä mainita, että Japan Railwaysin (eli JR:n) junaliikenne kulkee myös Tokyo Disney Resortiin, mutta Naritan lentoasemalta ilmeisesti vain vaihdon kautta. Junalla en viitsinyt lähteä tuossa vaiheessa seikkailemaan. Edellämainitsemani bussilinja, joka käyttää nimitystä "Airport Limousine", ajaa Naritalta tosiaan suoraan Tokyo Disney Resortiin, mutta aikatauluihinsa sidottuna.

Minä siis maksoin kovan hinnan, mutta pääsinpä alle tunnissa perille Tokyo Disney Resortiin - jonne saapuminen ei ole läheskään niin mahtipontista kuin esim. Pariisin Disney -alueelle, jonka on jokaiselta taksimatkalta nähnyt jo kaukaa. Tokyo Disneyyn saavutaan Japanin ilmeisesti hitaimman ja rumimman liikennevalo-ohjatun risteyksen kautta (seisoimme niissä valoissa varmasti 8 minuuttia) - ja sitten vaan ykskaks huomaa Mount Prometheuksen nousevan kaiken yläpuolelle. Taksi kiersi koko Tokyo DisneySea -puiston, joten sain heti vahvistuksen sille seikalle jota Tokion Disneystä puhuttaessa ei mielestäni tarpeeksi painoteta: alue sijaitsee todellakin Tokyo Bayn, eli Tokion lahden, rannassa - ja Tokyo DisneySea -puiston ja meren välissä kulkee vain nelikaistainen autotie. Mitään hiekkarantoja Disney-alueella ei tiettävästi ole, mutta jo pelkästään tämän sijaintinsa takia Tokyo Disney Resort on todella ainutlaatuinen. Hong Kong Disneyland on tosin myös rakennettu veden äärelle, mutta tuskin ilman Tokion inspiraatiota - ja Hong Kongin puisto tuskin edes hyödyntää merimaisemaa yhtä tehokkaasti kuin Tokyo DisneySea parhaimmillaan!

Kuva

Vaikka "Tokyo Disney Resort Official Hotels" -hotellit eivät ole aitoja Disney-hotelleja, on niillä mielestäni alueen ruhtinaallisin sijainti suoraan meren äärellä. Hilton Tokyo Bay sijaitsee aivan alueen uloimmassa kärjessä, joten se tarjonnee merenpuoleisilta huoneiltaan varmasti parhaimmat näköalat Tokyo Baylle.

Juu, saavuin hotellille siis vihdoinkin - ja kirjoittauduin sisään erittäin hyvää englantia puhuvan ystävällisen naisihmisen palvelemana. Kylpyammeen takia tekemäni muutos aiheutti oletettavasti sen ettei huone olisi valmis kuin vasta klo 17 - mutta tämä ei ollut suinkaan ongelma meikäläiselle, kun olin joka tapauksessa lähdössä heti tutkimaan Tokyo Disneyland -puistoa. Sain jätettyä laukun hotellille, tosin hieman nolon aulassa tapahtuneen kenkien vaihto -operaation jälkeen, ja sitten tuli lippujen ostamisen vuoro, jonka aikana myös räpelsin liikaa. Olin jo ennen matkaa tietoinen siitä että Tokyo Disney Resortin parhain mahdollinen lippukombinaatio on NELJÄN PÄIVÄN lippu - mutta itsepäisesti halusin vielä varmistaa, ettei lippua voinut saada peräti kuudelle päivälle. Ei voinut. Lippuja myyvä nainen oli hänkin mielettömän ystävällinen ja hymyileväinen, muttei osannut englantia läheskään niin hyvin kuin vastaanotossa minua palvellut nainen. (Päätin selvittää lippupolitiikan perusteellisesti, mutta vasta myöhemmin samana päivänä).

Neljän päivä lippukokonaisuus sisältää sekä hyviä että huonoja puolia. Huonoimmat ensin: Lippu kirjoitetaan peräkkäisille päivämäärille ja se on myös käytettävä näiden päivämäärien sisällä - joten lepopäiviä et voi viettää! Lipun ensimmäiset kaksi päivää voi viettää vain yhdessä puistossa, tarkoittaen siis ettei "Park Hopper" -toiminto (eli puistosta toiseen siirtyminen) ole mahdollista kahden ensimmäisen päivän aikana. Itse valitsin Tokyo Disneyland -puiston maanantaiksi ja Tokyo DisneySea -puiston tiistaiksi. Kolmas ja neljäs päivä ovatkin sitten "Park Hopper" -päiviä, jolloin voi tulla ja mennä ihan vapaasti edellämainittujen kahden puiston välillä, niin monta kertaa kuin haluaa. Lippukombinaation hyvä puoli on sen hinta: kolmas päivä on puoliksi ilmainen ja neljäs päivä täysin ilmainen (kuukauden takaisten hinnoittelujen perusteella). Eikä yhden puiston yhden päivän lippukaan ole ylihinnoiteltu (6200 jeniä), joka kuukausi sitten oli euroissa lähemmäs suomalaisten huvipuistojen rannekehintoja. Tylsin puoli neljän päivän lippukombinaatiossa on juuri se, ettei sitä voinut saada esim. kuudelle päivälle - sillä maanantaina ostettuna se tarkoitti sitä, etten voinut matkani kahtena viimeisenä päivänä hypellä millään keinolla puistojen välillä.

Sitten vielä yksi tärkeä seikka: Disney-aluetta yhteen suuntaan kiertävä monorail, Disney Resort Line (tai kuten se japaniksi äännetään "disuni risotto rain"). Toisin kuin Amerikan Disney-puistoissa, tämä monorail ei kuulu puistolipun hintaan - vaan sen lippu on ostettava erikseen, ja ainoastaan asemalta! En tiedä, tarjoavatko alueen aidot Disney-hotellit monorail-lipun ilmaiseksi - mutta luultavasti siinäkin tapauksessa ne on hankittava suoraan asemalta, sillä Disney Resort Line on rekisteröity Japanin lakien mukaisesti omaksi rautatiekseen. Tottakai tämä kahdella erillisellä lipulla pelleily (siis puistolle oma lippu ja monorailille oma) hiukkasen ihmetytti, mutta loppujen lopuksi monorail-lipun ostaminen ja käyttö oli ihan yhtä helppoa kuin Lontoon ja Pariisin metroissa.

Disney Resort Linella on neljä asemaa, joista Bayside Station sijaitsee vain viiden minuutin kävelyn päässä Hilton Tokyo Bay -hotellista, sekä lähes yhtä lähellä kolmesta muusta rannan hotellista. Tästä erinomaisesta sijainnista huolimatta kaikki rannan hotellit tarjoavat ILMAISEN bussikuljetuksen Bayside Station -asemalle. Tätä seikkaa ymmärtää ylistää vasta siinä vaiheessa kun on seissyt ja kävellyt täyspitkän 12-tuntisen päivän Disney-puistoissa, Japanin kuuman kesäauringon alla. Myöhemmin takaisin tullessani huomasin myös, että Hiltonilta voisi jopa kävellä Tokyo Disneyland -puistoon, mutta kyseessä on vähintään 15-25 minuutin kävely joka ei ehkä houkuttele siinä vaiheessa kun tietää mitä tuskaa Tokion Disney-puistopäivistä nauttiminenkin voi olla. Tokyo DisneySea -puistoon kävelyä (noin kolme kilometriä) en todellakaan lähde suosittelemaan edes kuntourheilijoille! Bayside Station -asemalta (japaniksi äännettynä "beisaido staizon") monorail ajaa Tokyo DisneySea -puiston sisäänkäynnille 4-5 minuutissa, siitä jatkaen Resort Gateway Station -asemalle 3-4 minuutissa, sitten Tokyo Disneylandin sisäänkäynnille 2-3 minuutissa, ja päätyen 3-4 minuutin jälkeen taas Baydside Stationille. Runsaan viiden kilometrin pituinen kierros kestää siis parhaimmillaan vain 12 minuuttia.

Huh, tulipa siinä taas infoa sekä sekoilua kerrakseen. Nukkumaankin pitäisi mennä, joten kerronpa tähän lopuksi mitä tein ihan ensimmäiseksi Tokyo Disneyland -puistossa: etsin vessan runsaan 11 tunnin pidättelyn jälkeen. Onneksi Disneylandin sisäänkäynniltä löytämäni vessa ei ollut yhtä hieno kuin myöhemmin hotellihuoneessani odottanut yksilö.

Maanantain 20.6. aamupäivä oli vasta päättymässä kun saatoin helpottuneena huokaista ja oikeasti katsoa ympärilleni - olen täällä!!! Sitten iski nalkuttavan vanhan papparaisen kirous.

-- Jatkuu --

JA OIKEASTI, OLI MINULLA HAUSKAAKIN - kuten allaoleva kuvva todistaa:

Kuva

-- Jatkuu --

:) KEN
Älä välitä heistä jotka puhuvat selkäsi takana; sehän vain tarkoittaa että olet heitä muutaman askeleen edellä.

Avatar
-Insane-
Jäsen
Viestit: 416
Liittynyt: 12.7.2007 14:36

ViestiKirjoittaja -Insane- » 26.7.2011 13:35

Aivan _mahtavaa_ raportointia, kiitos paljon tästä! Olen itse varmaan aina haaveillut että jos joskus vähän vanhempana pääsisi Tokioon matkustamaan, joten tosi kiva lukea kokemuksia.

Jatkoa odotellessa. :)

(Noilla Japanilaisilla on muuten jännä suhtautuminen kameraan. Tosi usein näkee että ne heiluttelee rauhanmerkkejä valokuvissa, niinkuin tuossa viimeisessäkin :--D)
Hugging six rabbits and having pink nightmares.

Avatar
Ihme Mies
Jäsen
Viestit: 694
Liittynyt: 30.7.2008 22:37

ViestiKirjoittaja Ihme Mies » 26.7.2011 14:54

Hyvä raportti so far. :thumbsup:

Itsekin kävin tuolla Tokion Disuni-puistoissa tänä kesänä, joten tätä on hauska lukea.


KennethSundberg kirjoitti:TIESIN matkalle lähtiessä, että Tokion Disney-puistoissa tulisi ihmisiä olemaan PALJON, mutta ne ihmismäärät ja Disney-puistojen eräät ikävämmät puolet yhdistettynä sietämättömään kuumuuteen


Jep, ja meneillään kesäkuussa on hiljainen kausi. Heh.
Kävitkö muissa japanilaisissa puistoissa? Monissa muissa puistoissa kesäkuussa on tuskin yhtään asiakkaita, mutta Disney vetää kymmeniä tuhansia joka ilta. Kummaa. Toinen kohtalaisen hyvä yleisömagneetti on Universal Studios Japan Osakassa, ilmeisesti et siellä kuitenkaan ehtinyt käymään?


Maaliskuisen luonnonkatastrofin ynnä ydinvoimalaonnettomuuden takia energiansäästötoimenpiteet näkyivät Disney-puistoissakin joidenkin kohteiden aikaistettuina sulkemisaikoina, joten viimeiset iltatunnit (aika jota RAKASTAN Disney-puistoissa) aiheuttivat myös lieviä pettymyksiä.


Itse asiassa huomasitko, että siellä on näennäistä "säästämistä"? Esimerkiksi yleisövessoissa on sammutettu käsien kuivaajat, joissa on tarra että sähköä säästetään. Varmaan jokainen yrittää käyttää niitä, näkee tarran ja ajattelee että a-ha, hyvä että sähköä säästetään. Oikeasti sitä energiaa säästyisi kuitenkin pirun paljon enemmän vaikka sillä, että sammuttaisi osan laitteista kokonaan (monet japanilaiset puistot tekevät näin). No joo. PR:llä se maailma pyörii, ja ehkä kävijöiden lukumäärän vuoksi suljetut käsien kuivaajat on oikeasti isompi ekoteko kuin vaikka Lintsin Vuoristoradan propellit.


Ensimmäinen päiväni Japanissa ja Tokiossa oli kaiken lisäksi niin *unohtumaton* etten ole yhdelläkään matkallani sählännyt niin paljon. Suurimman sähläyksen aiheutti hotellihuoneeni japanilainen supertekninen vessanpönttö [SNIP] sitten se liikkuikin vain yhdellä sormen painalluksella, tosin juuri sinne suuntaan johon en edes uskonut sen liikkuvan.


REPS!!!
Tervetuloa Japaniin. Heh.
Satuitko näkemään perinteistä japanilaista toilettia? Vessojen taso tosiaan vaihtelee siellä paljon. Noiden teknisten härveleiden vastakohtana on sitten se "reikä lattiassa ei paperia saatavilla" -vessa. Monissa vähemmän kansainvälisissä kohteissa saa ihan hakemalla hakea sellaista nähtävyyttä kuin vessanpönttö, jonka ehkä säkällä löytää satunnaisesti inva-wc:stä.


Tuosta saankin hyvä aasinsillan sellaisella asialle, jota edes korkealaatuinen suomenkielinen Tokio-matkaopas ei sanallakaan mainitse: Japanissa on vasemmanpuoleinen liikenne. Tämä myös tarkoittaa sitä että jalankulkijat kulkevat päinvastoin kuin Suomessa - sillä liiankin usein väistäessäni minua lähestyviä ihmisiä oikealle olinkin väärällä puolella! Rullaportaissa pitää seisoa vasemmalla puolella.


Virallisen Japani-infon mukaan autoliikenne on vasemman-, mutta jalankulku oikeanpuolista. Käytännössä jalankulku on vähän sekaista, ja suunnittelun kukkanen on jollain asemalla olevat portaat, joista ylemmät on ohjattu kävelemään vasemmalla, alemmat oikealla. En muista asemaa.


Unelmamatkan aloitus oli muutenkin täydellinen, kun jo vuosia digiboksittomana innostuin ihan totaalisesti näiden Finnairin Japanin-koneiden "henkilökohtaisesta viihdekeskuksesta" - semmoisesta edelläolevan istuimen selkänojaan upotetusta tietokonenäytöstä, josta sai valita televisiosarjoja, dokumentteja, elokuvia, musiikkia, ja katsella live-aikaisesti kaukana lentokoneen alla vilistävää Venäjää.

Voin siis todella suositella Finnairin Japanin-lentoja; ne menevät kirjaimellisesti siivillä!


Itse olen toista mieltä. Se kymmenen tuntia koneessa on tylsyyden huipentuma. Siinä vaiheessa kun on lukenut ilmaisen Iltalehden, Finnairin lehden, tax-free katalogin ja maahantulokaavakkeen neljään kertaan läpi, alkaa pienessä turistiluokan penkissä tosiaan olla tappavan tylsää. Itse en löytänyt siitä viihdekeskuksestä mitään kiinnostavaa Eric Claptonin uutuuslevyä lukuunottamatta, ja siinäkin äänentoisto on niin surkeaa tasoa, ettei kukaan musiikin ystävä jaksa vaivaantua. Ne täysin epästandardit kuulokkeet (omat kuulokkeet ei käy koneessa, koneen kuulokkeet ei käy omiin soittimiin) käy nyt jotenkuten korvatulpista sentään. Hyvä, että pidit, itse en tulomatkalla viitsinyt edes vaivautua kokeilemaan. Plussaa kuitenkin Muumi-essuista, joita koneen japanilaiset (ei suomalaiset) lentoemot pitävät tarjoilujen aikana.


Ajoitus oli kaiken lisäksi aivan nappiin, sillä Tokyo DisneySea -puistossa alkoi juuri silloin Fantasmic! -esitys, jonka lukuisat valonheittimet ja ilotulitukset värittivät tummaa iltataivasta. Vielä kun Mount Prometheus - joka siis on täysin keinotekoinen Disney-luomus - sylki oikeaa tulta, olin ihan hyppyyksissäni, onnellisesti väsynyt, ja sain hyvin nopeasti unen päästä kiinni.


Oliko se Fantasmic hyvä? Itse missasin sen yhtenä iltana aikataulusyiden vuoksi, tokana iltana se keskeytettiin puolivälissä(?) ilman sen kummempaa järkevää selitystä (jonkinlaisen pettyneen ynähdyksenkin muuten pidättäytyvät japsit saivat silloin aikaan).


Jonotus oli äärettömän pitkä, eikä minua "haastatellut" tyyppi meinannut millään uskoa että olin menossa lomalle Disney Resortiin. Maahanmuuttoviranomaisista selvittyäni tiesin jo etten jäisi lentokentälle enää puoleksitoista tunniksi odottamaan seuraavaa Disney-bussia, vaan päädyin taksiin, sillä tiesin myös sen etten saisi hotellihuonetta ennen klo 15:00 (kello oli tässä vaiheessa vasta 10:00 paikkeilla).


Heh. Itse pääsin suhteellisen nopeasti läpi, ja vaikka tiukka setä kysyikin tylysti "Why are you coming to Japan?", yhden sanan vastaus "Holiday" riitti ja ainoa lisäkysymys oli, että matkustinko yksin vai ryhmässä.
Tämä siitä huolimatta, että sössin maahantulokaavakkeen täytön kunnolla, täytin sitä puolinukuksissa ja vahingossa laitoin ensin lähtöpäivän syntymäajaksi (suttasin yli ja korjasin), laitoin saapuvan lennon koodin myös lähteväksi lennoksi (en huomannut korjatakaan) ja kun en muistanut hotellin virallista nimeä, laitoin jotain sekavaa sotkua vähän sinnepäin. :P


Sitten vielä yksi tärkeä seikka: Disney-aluetta yhteen suuntaan kiertävä monorail, Disney Resort Line (tai kuten se japaniksi äännetään "disuni risotto rain"). Toisin kuin Amerikan Disney-puistoissa, tämä monorail ei kuulu puistolipun hintaan - vaan sen lippu on ostettava erikseen, ja ainoastaan asemalta! En tiedä, tarjoavatko alueen aidot Disney-hotellit monorail-lipun ilmaiseksi - mutta luultavasti siinäkin tapauksessa ne on hankittava suoraan asemalta, sillä Disney Resort Line on rekisteröity Japanin lakien mukaisesti omaksi rautatiekseen.


Joo, käsittääkseni homma menee niin, että jos se kiertäisi lenkin ja palaisi lähtöasemalle (tyyliin Lintsi) se olisi huvilaite. Koska siinä on asemia, joilla voi nousta kyytiin ja pois, se on paikallisten lakien mukaan julkinen joukkoliikenneväline ja joutuu ko. verojen piiriin, minkä takia sillä on myös oltava erillinen lippu kuin puiston pääsylippu.


-- Jatkuu --


Hyvä! Tämä lienee yksityiskohtineen ehkä paras raportti täällä. :thumbsup:


-Insane- kirjoitti:(Noilla Japanilaisilla on muuten jännä suhtautuminen kameraan. Tosi usein näkee että ne heiluttelee rauhanmerkkejä valokuvissa, niinkuin tuossa viimeisessäkin :--D)


Joo, ne tekee sen aina kuvassa.
Jos haluat joutua tosi kummaan tilanteeseen, niin kokeile Yokohoma SeaWorldin Surf Coasteria. Siinä onride-valokuvat otetaan ennen kuin laite lähtee liikkeelle, siten että lastausalueella kulkee kaveri kameran kanssa ja ottaa jokaisesta rivistä kuvan, mutta vasta sitten kun vaunussa istuvat näyttävät ensin rauhanmerkkiä kameralle.

Avatar
KennethSundberg
Jäsen
Viestit: 1451
Liittynyt: 29.12.2005 19:44
Paikkakunta: Turku
Viesti:

ViestiKirjoittaja KennethSundberg » 27.7.2011 8:05

Ihme Mies, loistavaa että on joku muukin Tokion puistoissa käynyt henkilö. Toivonkin mahdollisimman paljon palautettasi ja kommenttejasi meikäläisen mietteistä, sillä ilmiselvästi olet asiantuntevampi japanin-matkustaja kuin meikä!

Uskoisin että saan raportin kakkososan (Tokyo Disneyland -puisto) valmiiksi tänään keskiyöhön mennessä, ellen sitten tuuperru näiden jatkuvien valvomisten takia sänkyyn jo huomattavasti aiemmin. Kirjoitin nimittäin kakkososaa kuusi tuntia eilen illalla, ja sain aikaiseksi vasta kolmanneksen ko. osuudesta (johon tosin kuuluu myös semmoinen tyylilleni uskollinen perusteellinen rautalangasta vääntö miksi ajattelen Disney-puistoista sillei kun ajattelen). Ögghh, vaikeaa. :P

Ihme Mies kirjoitti:Kävitkö muissa japanilaisissa puistoissa? Toinen kohtalaisen hyvä yleisömagneetti on Universal Studios Japan Osakassa, ilmeisesti et siellä kuitenkaan ehtinyt käymään?


Jos Japanin Universalilta olisi löytynyt Revenge of the Mummy -vuokkaridarkkis, olisin AIVAN VARMASTI siellä käynyt. Jätin Universalin väliin ihan juuri siksi kun sen tarjonnassa ei ollut mitään, mitä en olisi jo Kaliforniassa ja Floridassa kokenut. Noissa muissa puistoissa käyminen kävi kieltämättä mielessäni - mutta rakkulajalkani esittivät varteenotettavan vastalauseen sille idealle.

Ehkä siis ensi kerralla (jos sellaista tulee).

Ihme Mies kirjoitti:
Maaliskuisen luonnonkatastrofin ynnä ydinvoimalaonnettomuuden takia energiansäästötoimenpiteet näkyivät Disney-puistoissakin --

Itse asiassa huomasitko, että siellä on näennäistä "säästämistä"?


Jep. ;)

Itseasiassa tiistain Tokyo DisneySea -puistolle kokonaan pyhitetyn päivän aikana manasin usean kerran ettei ollut kameraa, kun olisin halunnut ottaa kuvan esim. Raging Spirits -vuokkarin uskomattomasta oikealla tulella palavasta vesiputouksesta - ja laittaa kuvatekstiin "ERINOMAINEN SYY SILLE MIKSI HOTELLIN ILMASTOINTI OLI SAMMUTETTU".

Se että puistojen vessoista puuttui käsienkuivaamismahdollisuus, ei sinänsä ollut ongelma suomalaiselle luolamiehelle joka voi kuivata rasvaiset kätensä vaikka rintakarvoihinsa.

Käsittääkseni Oriental Land Company - Tokyo Disney Resortin omistaja - edelleen lahjoittaa pääsylipputuloistaan jonkun prosentin keväisen katastrofin vuoksi. Koskettihan katastrofi Disney-puistojakin. Tokyo Disneyland -puistossa yöpyi iso ihmislauma ihan vain siksi ettei asiakkaita uskallettu päästää puistosta ulos...

Ihme Mies kirjoitti:Satuitko näkemään perinteistä japanilaista toilettia? Vessojen taso tosiaan vaihtelee siellä paljon.


Juu, tiesin kyllä tuon ennestään - ja senkin takia oli parempi aloittaa Japaniin kulttuuriin tutustuminen sellaisella alueella jossa tuntee olonsa suhtkoht "turvalliseksi". Kävin Tokion keskustassakin kääntymässä vain kerran koko matkani aikana ja kyseessä oli tosi lyhyt piipahdus.

Mutta sen lyhyenkin piipahduksen aikana tuli todistettua että japanilaisten kohteliaisuudessa ja huomaavaisuudessa ei ole mitään feikkiä. Muun muassa teininuoriso antoi minun astua hissiin ennen heitä, vaikka olin "jonossa" heidän takanaan. Tai sitten he luulivat minua sumopainijaksi. ;)

Ihme Mies kirjoitti:Virallisen Japani-infon mukaan autoliikenne on vasemman-, mutta jalankulku oikeanpuolista. Käytännössä jalankulku on vähän sekaista


En sitten tiedä, onko kyseessä vain mielikuvitukseni, kun koko viikon ajan olin huomaavinani että kävelen valtavirran kulkusuuntaa vastaan - ja monta kertaa todellakin ihmisiä väistäessäni oikealle olin törmätä näiden samojen ihmisten omaan väistöliikkeeseen (heidän perspektiivistään vasemmalle).

Ihme Mies kirjoitti:
Voin siis todella suositella Finnairin Japanin-lentoja; ne menevät kirjaimellisesti siivillä!

Itse olen toista mieltä. Se kymmenen tuntia koneessa on tylsyyden huipentuma.


Myönnän että digiboksittomuudellani oli taatusti osuutta asiaan.

Ihme Mies kirjoitti:Oliko se Fantasmic hyvä? Itse missasin sen yhtenä iltana aikataulusyiden vuoksi, tokana iltana se keskeytettiin puolivälissä(?) ilman sen kummempaa järkevää selitystä (jonkinlaisen pettyneen ynähdyksenkin muuten pidättäytyvät japsit saivat silloin aikaan).


Kalifornian alkuperäisversioon verrattuna Tokion versio on lähes ihan eri show. Lohikäärme oli kyllä komea, mutta muilta osin (jopa musiikiltaan) show jätti oloni vähäni "kylmäksi". Tykästyin itseasiassa enemmän päivällä esitettävään Legend of Mythica -showhun (osittain pelkästään elokuvasäveltäjä Alan Silvestrin huippuhyvän teemalaulun ansiosta!) Kerron näistä kokemuksista kyllä taatusti enemmän, mutta vasta myöhemmin!

Voitko muuten kertoa, mistä osasta Mediterranean Harboria olet Fantasmicia (ja Mythicaa?) seurannut? Viimeisenä iltana Fantasmicin aikana alue saatiin niin pahaan sumppuun, etten ole vastaavaa kokenut edes jenkki-puistoissa. Jo pelkästään asiakkaiden turvallisuuden takia olen alkanut inhota paraatien lisäksi näitäkin esityksiä, joissa ei ole järkevästi suunniteltua KATSOMOA, vaan ihmiset kiipeilevät aitojen ja lavasteiden päälle saadakseen hyvän katselupaikan.

Onko sinulla kokemusta Lido Isle -pikku"saaren" katselupaikoista?Huomasin että Fantasmicin aikana Transit Steamer Line -veneiden Mediterranean Harbor -laiturirakennuksen katolle päästettiin ihmisiä jollakin lipukkeella - tiedätkö tuosta mitään? Kuinka aikaisin Lido Isle -alueelle pääsee/kannattaa tulla (sillä alue suljetaan "asiattomilta" jo puoli tuntia ennen näytöstä)? Ja saako Lido Islella todella ISTUA esityksen aikana, vai pitääkö sielläkin seistä?

Ihme Mies kirjoitti:Disney Resort Line --Joo, käsittääkseni homma menee niin, että jos se kiertäisi lenkin ja palaisi lähtöasemalle (tyyliin Lintsi) se olisi huvilaite. Koska siinä on asemia, joilla voi nousta kyytiin ja pois, se on paikallisten lakien mukaan julkinen joukkoliikenneväline ja joutuu ko. verojen piiriin, minkä takia sillä on myös oltava erillinen lippu kuin puiston pääsylippu.


Kiitos tuosta loistavasta pähkinänkuoresta! Muistan lukeneeni samankaltaisen selityksen mm. Wikipediasta. Samasta syystähän Tokion Disneyland -puisto on ainoa Disneyland jonka ympärille ei ole rakennettu junarataa.

Ja by the way, tuolla japanilaisten valokuvaamisinnolla on yksi oleellinen negatiivinen puolensa: ainakaan Tokyo Disneylandista ei löytynyt kuin pari hassua postikorttia, joita taas esim. Pariisin Disneylandissa löytyy ruhtinaallinen määrä! Ilmeisesti postikortit ovat huono bisnes Japanissa jossa kaikki räpsii omia kuvia ja lähettelee niitä digitaalisena vessanpönttöjensä tietokonenäytöille. ;)

Palaan siis aiheeseen - ellen keskiyöllä, niin lähipäivinä!

:) KEN

Pikkuinen lisäkysymys Ihme Miehelle: Mikä on se valtavan iso maailmanpyörä siellä kaukana jossain, joka kuitenkin Tokyo DisneySeasta nähtynä vaikuttaa seisovan Tuhkimon linnan vieressä?
Viimeksi muokannut KennethSundberg 17.8.2011 11:51, yhteensä muokattu 1 kertaa.

Avatar
Ihme Mies
Jäsen
Viestit: 694
Liittynyt: 30.7.2008 22:37

ViestiKirjoittaja Ihme Mies » 27.7.2011 17:24

KennethSundberg kirjoitti:Itseasiassa tiistain Tokyo DisneySea -puistolle kokonaan pyhitetyn päivän aikana manasin usean kerran ettei ollut kameraa, kun olisin halunnut ottaa kuvan esim. Raging Spirits -vuokkarin uskomattomasta oikealla tulella palavasta vesiputouksesta - ja laittaa kuvatekstiin "ERINOMAINEN SYY SILLE MIKSI HOTELLIN ILMASTOINTI OLI SAMMUTETTU".


Pitäisi jälkikäsitellä, mutta raakaversiona:

Kuva


Käsittääkseni Oriental Land Company - Tokyo Disney Resortin omistaja - edelleen lahjoittaa pääsylipputuloistaan jonkun prosentin keväisen katastrofin vuoksi. Koskettihan katastrofi Disney-puistojakin. Tokyo Disneyland -puistossa yöpyi iso ihmislauma ihan vain siksi ettei asiakkaita uskallettu päästää puistosta ulos...


Joo ja parkkialuekin otti kivasti damagea (maasta nousevan kosteuden takia, ei varsinaisen tsunamin), videoita pitäisi löytyä juutuubista. Olihan se puisto jotain kuukauden suljettunakin sen jälkeen.


Mutta sen lyhyenkin piipahduksen aikana tuli todistettua että japanilaisten kohteliaisuudessa ja huomaavaisuudessa ei ole mitään feikkiä. Muun muassa teininuoriso antoi minun astua hissiin ennen heitä, vaikka olin "jonossa" heidän takanaan. Tai sitten he luulivat minua sumopainijaksi. ;)


No kyllä siellä on "line-jumpereitakin", vai oliko sitten ehkä kiinalaisia tai korealaisia turisteja... Mutta periaatteessa joo. Disneylandissa otin kuvia jostain paraatista, ja paikallinen nainen vapaaehtoisesti väisti ja viittasi että siinä on parempi paikka ottaa kuvia. Oli vähän hämmentävää, kun yleensähän niille hyville paikoille nimenomaan ryysätään.


Voitko muuten kertoa, mistä osasta Mediterranean Harboria olet Fantasmicia (ja Mythicaa?) seurannut? Viimeisenä iltana Fantasmicin aikana alue saatiin niin pahaan sumppuun, etten ole vastaavaa kokenut edes jenkki-puistoissa. Jo pelkästään asiakkaiden turvallisuuden takia olen alkanut inhota paraatien lisäksi näitäkin esityksiä, joissa ei ole järkevästi suunniteltua KATSOMOA, vaan ihmiset kiipeilevät aitojen ja lavasteiden päälle saadakseen hyvän katselupaikan.


Jotakuinkin tästä:

Kuva


Onko sinulla kokemusta Lido Isle -pikku"saaren" katselupaikoista?Huomasin että Fantasmicin aikana Transit Steamer Line -veneiden Mediterranean Harbor -laiturirakennuksen katolle päästettiin ihmisiä jollakin lipukkeella - tiedätkö tuosta mitään?


Enpä tiedä en.


Ja by the way, tuolla japanilaisten valokuvaamisinnolla on yksi oleellinen negatiivinen puolensa: ainakaan Tokyo Disneylandista ei löytynyt kuin pari hassua postikorttia, joita taas esim. Pariisin Disneylandissa löytyy ruhtinaallinen määrä! Ilmeisesti postikortit ovat huono bisnes Japanissa jossa kaikki räpsii omia kuvia ja lähettelee niitä digitaalisena vessanpönttöjensä tietokonenäytöille. ;)


Tämä on totta.
Esim. Italian puistoissa löytyy postikortteja varmaankin pariakymmentä eri sorttia, Japanissa ei mitään. Joten postikortti-ihmisten kannattaa suunnata Italiaan, mistä saa kortit pari viikkoa sen jälkeen kun on itse palannut matkalta. :roll:


Pikkuinen lisäkysymys Ihme Miehelle: Mikä on se valtavan iso maailmanpyörä siellä kaukana jossain, joka kuitenkin Tokyo DisneySeasta nähtynä vaikuttaa seisovan Tuhkimon linnan vieressä?


Jaa, pistitpäs pahan, kun siellähän on niitä maailmanpyöriä vaikka huru mykky Jaappanissa. Voisi ainakin teoriassa olla uudehkolla viihdekeskusalueella Tokyo Decksillä oleva pyörä. Samalla alueella on mm. Sega Joypolis, mistä löytyy sisävuoristorata ja hemmetisti simulaattoreita.

Kuva

Avatar
KennethSundberg
Jäsen
Viestit: 1451
Liittynyt: 29.12.2005 19:44
Paikkakunta: Turku
Viesti:

ViestiKirjoittaja KennethSundberg » 28.7.2011 0:17

Matkaraportti OSA 2: Tokyo Disneyland (osa 1, heh!)
- Kokonaisuuden kannalta tärkeä johdanto -


Tokion Disney-keskus vahvisti omalta kohdaltani lopullisesti sen, että minulla on selvä viha/rakkaussuhde Disney-puistoihin. Sain puettua mietteeni sanoiksi jo pari viikkoa sitten:

Virheellisin väite ja yleisin harhaluulo on se että Disney-puistot olisivat pelkästään lapsille tarkoitettuja puistoja. Mies nimeltä Walt Disney loi elämyspuistonsa kuitenkin ensisijaisesti tavanomaisiin huvipuistoihin kyllästyneille aikuisille. Walt oli itse erittäin vaativa, eikä pitänyt penkillä yksinään istuskelusta kun lapset pitivät hauskaa. Hän siis rakennutti Disneylandin itselleen - aikuiselle miehelle joka ei ole menettänyt lapsekkuuttaan.

Usein myös unohdetaan mainita se fakta että Walt perusti (alkuperäisen) Disneylandin rakentamista varten ihan oman yhtiön - josta myöhemmin tuli Walt Disney Imagineering - jolla ei alunperin ollut mitään tekemistä osakeyhtiönä toimivan Walt Disney Productions -emoyhtiön kanssa. Disneyland oli siis Waltin ihan oma projekti.

Tämä loistava lähtökohta peittyi kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa kun Walt Disney kuoli (joulukuussa 1966), jolloin hänen nimeään kantava yhtiö aloitti epätoivoisen ristiretkensä pitääkseen sekä osakkeenomistajat että yleisön tyytyväisenä. Kaikki olivat jo unohtaneet etteivät Walt-sedän alkuperäisimmät tekeleet (mm. Lumikki, Aku Ankka, Fantasia) olleet suinkaan sitä harmitonta "lapsille tarkoitettua viihdettä" jonka suuntaan Disney-yhtiö perustajansa kuoleman jälkeen matkasi. Niinpä myös Disney-puistoihin saapui uusi aikakausi, jonka aikana Walt-sedän lähtökohdat unohdettiin lähes täysin. Vaikka siis suurin osa nykyisestä Disney-puistojen markkinoinnista perustuu sotketuille tulkinnoille, eivät näiden puistojen elämyskohteiden suunnittelijat (eli Imagineers-veteraanit) ole edelleenkään unohtaneet Walt-sedän alkuperäisiä lähtökohtia aikuisia koskettavasta fantasiasta.

Disney-puistojen voi siis rehellisesti sanoa toimivan vähintään kahdella eri tasolla: virallisella, pinnallisella "lasten puisto" -tasolla, ja todellisella alkuperäistasollaan joka on lähtöisin Walt-sedän filosofiasta.


Ei siis yhtään ihmekään että INHOAN niin monia asioita Disney-puistoissa.

Aitoa Disneylandia ymmärtääkseen on muistettava myös että Walt oli koko uransa ajan pohjimmiltaan elokuvantekijä sekä animaattori, vaikkei itse loppujen lopuksi edes osannut piirtää. Kaikenlainen liike selvästi kiehtoi Waltia. Se että animaatiosta tuli taidemuoto, on kerta toisensa jälkeen listattu Waltin suurimpiin saavutuksiin. Tämä animaatiotaiteen kehittäminen kuuluu myös erottamattomana osana alkuperäis-Disneylandin kehityskertomukseen. Fantasyland-alueen dark rideissa klassinen Disney-animaatio muuttui ensimmäistä kertaa "kolmiulotteiseksi". Koko puisto oli rakennettu elokuvallisen, vahvasti visuaalisen kerronnan periaattein. 1960-luvulla Disneyn Imagineers-ryhmän tekemät merkittävät harppaukset robottinukketekniikassa toivat kolmiulotteisen animaatiotaiteen täysin uudelle tasolle. Ennen Waltin kuolemaa oli siis ehditty luoda vankat perustukset sille, mitä "Disneyland" todella merkitsi: virtuaalimaailmaa jossa Disneyn elegantti animaatiotaide heräsi ELOON kolmiulotteisena ja uskottavana.

Itselleni "Disney-puisto" merkitsee nimenomaan tätä laadukkaasti luotua virtuaalimaailmaa joissa animaatiohahmoista sekä heidän maailmoistaan tulee lähes käsinkosketeltavan kolmiulotteisia. Parhaita esimerkkejä tästä täydellisestä virtuaalimaailmasta ovat mm. Fantasylandin darkkikset sekä The Haunted Mansion ja Pirates of the Caribbean -ajelut. Valitettavasti tämä Disney-puistojen korkealaatuinen virtuaalimaailma pilataan marssittamalla esiin myös epäuskottaviin ja rumiin hahmoasuihin sonnustautuneita ihmisnäyttelijöitä, joiden ainoa tarkoitus on "tuottaa iloa" vähään tyytyville lapsille. No joo, tuo oli ehkä ilkeästi sanottu - (kyllä itsekin saatan seota hetkellisesti jos Lumikki kävelee vastaan) - mutta tarkoitan tällä nimenomaan sitä että harvoille aikuisille nämä ihmisesiintyjien hahmopelleilyt toimivat yhtä "uskottavina" kuin puistojen häikäisevimmät puhtaasti virtuaaliset elämykset.

Tässä kohtaa on tietenkin myönnettävä, että jopa Walt Disney saattoi pitää ihmisesiintyjiä hyvänä ideana. (Noh, allekirjoitan täysin ikivihreän lausahduksen "Kukaan ei ole täydellinen"). Onhan Joulupukkikin olemassa, vaikka esiintyy noin miljardilla eri naamalla. En ole edes koskaan pitänyt Joulupukkiin uskomista - puhdasta lapsille valehtelemista - erityisen pahana seikkana, sillä kyseisen tradition taustalla on pohjimmiltaan hyvä tarkoitus (unohtamatta myöskään sitä että lapsia on pistetty ojennukseen jo aikojen alusta asti pelkkiä satuja kertomalla). Minun täytyisi muistaa tämä sama logiikka myös Disney-puistoissa ihmisten esittämien Disney-hahmojen kohdalla - mutten vaan voi. Suurimpana syynä on näiden hahmojen pöyristyttävän liioiteltu koreografia, tekopirteys ja teennäisyys, puhumattakaan karsean rumista, tyylittömistä vaatteista (mm. Lumikin ja Ruususen prinssit eivät koskaan petä mauttomuudessaan) sekä esiintyjien paikoitellen karseasta ulkonäöstä (Tokiossakin näin mm. Prinsessa Ruususen joka olisi sopinut paremmin Pahattareksi).

Olen jo parin vuosikymmenen ajan toitottanut sitä ETTEI esim. Disneyn animaatioklassikkoa Lumikki ja seitsemän kääpiötä yksinkertaisesti pysty toteuttaa ihmisnäyttelijöin. Kyseisen animaatiomestariteoksen ihmishahmot liikkuvat niin hillityn eteerisesti, ettei samoja liikkeitä ja eleitä yksinkertaisesti saa näyttämään hyviltä ihmisnäyttelijöin. Sama seikka pätee lähes kaikkiin muihinkin Disneyn animoituihin hahmoihin. Ja entäpä sitten hahmojen koko - jonka takia söpöistä hiiristä ja nallekarhuista tulee kahden metrin pituisia groteskeja hirviöitä? Sellaisia ne ovat vain ja ainoastaan siksi koska elävän ihmisen täytyy mahtua pukujen sisään.

Edellämainituista syistä Disney-puistojen ihmisesiintyjä-hahmot ovat itselleni puhdas kauhistus - joskin joukossa on myös joitain harvoja poikkeusyksilöitä, jotka osaavat hommansa hyvin ja näyttävät suhteellisen aidoilta ja uskottavilta. Ainakin Lumikki ;) - vaikka olen nähnyt niitäkin Lumikkeja jotka pilaavat Disneyn alkuperäishahmon nimen.

Siinäpä siis hyvin pitkä ja seko alustus sille miksi myös Tokion Disneylandissa iski jo ensimmäisten kymmenen minuutin aikana semmoinen fiilis, että olisin Pariisin Disneylandissa, jossa tämä ihmisesiintyjä-hahmojen temmellys on viimeisen kymmenen vuoden aikana muuttunut liiankin räikeäksi ja äänekkääksi. Jo Tokion puistoon sisään astuttuani näin lukuisia ihmisesiintyjä-hahmoja ja kuulin nykyaikaista poppimusamelua jota mielestäni ei pitäisi soittaa ainakaan heti sisäänkäynnillä. Olisin vain halunnut juosta pakoon.

Kuten jo aiemmin sanoin, Disney-puistot eivät ole peruslähtökohdiltaan "lasten puistoja" - mutta Disney-yhtiön parin vuosikymmenen ajan harjoittama aivopesu on tuottanut tulosta Japanissakin: Jos joku inhoaa Pariisin Disneylandin lastenratas-armeijoita, niitä näkee Tokion Disneylandissa vähintään tuplasti enemmän! Huippusesonki ei ollut vielä alkanut ja kuitenkin jo ensimmäisen päivän aikana meinasin joutua monta kertaa lastenrattaiden jyräämäksi. Monta kertaa pistin merkille myös että japanilaiset olivat innolla viemässä vasta sylivauvaikäistä jälkikasvuaan ajeluihin ja laitteisiin. Vasta nyt ymmärrän miksi monissa Disneyn huvilaitteissa on nykyään maininta: "Ei sovi alle 1-vuotiaille lapsille".

Tässä vaiheessa on jo hyvä mainita että Tokyo Disneylandin naapuripuistolla Tokyo DisneySealla ei ole näin pöyristyttävän lapsipainotteista kohdeyleisöä. Toisin sanoen, jos lapset ja lastenratasarmeijat tuottavat ahdistusta, kannattanee Tokyo Disneyland -puisto kiertää kaukaa!

Pääsisinköhän siis jo asiaan.....?

*(Ja saatans, täällä on ilmeisesti joku merkkirajoitus, kun en saa kopioitua KOKO tiiliskivikirjoitustani tuolta tekstinkäsittelyn puolelta; pistetään sitten kahdeksi eri viestiksi)*

:) KEN
Älä välitä heistä jotka puhuvat selkäsi takana; sehän vain tarkoittaa että olet heitä muutaman askeleen edellä.

Avatar
KennethSundberg
Jäsen
Viestit: 1451
Liittynyt: 29.12.2005 19:44
Paikkakunta: Turku
Viesti:

ViestiKirjoittaja KennethSundberg » 28.7.2011 0:22

Matkaraportti OSA 3: Tokyo Disneyland (osa 2)
- Päästään vihdoinkin asiaan -


Muissa Disneyland-puistoissa (Kalifornia, Floridan Magic Kingdom, Pariisi ja Hong Kong) vierailleelle Tokyon versio on takuulla hätkähdyttävä elämys. Sisäänkäynnin jälkeen saattaa iskeä peräti aavemainen olo, kun jokin niin oleellinen puuttuu: Main Streetin juna-asema!! Tokion puisto on todellakin tällä hetkellä ainoa Disneyland, jonka ympärillä ei ole junarataa (syystä minkä Ihme Mies hienosti typisti pähkinänkuoreen aiemmassa viestissä). Itse en ole koskaan edes välittänyt koko junaradasta (joka oli taas Waltin suoranainen intohimo) - mutta asemarakennuksen puuttuminen sisäänkäynniltä tuntui niin oudolta että välittömästi huomasin kaipaavani jopa Pariisin puistoa.

Tokion Disneylandista kyllä löytyy korvike-rata, Western River Railroad, jonka ainoa asema sijaitsee Adventurelandin alueella. Harmi, etten päässyt kohteen remontin takia kokeilemaan tätä sinänsä ainutlaatuista rataa, joka piipahtaa ajelunsa aikana sekä Frontierlandin että Critter Countryn alueilla ja tarjoaa myös Kalifornian alkuperäisradan tavoin vierailun dinosaurusten aikakaudelle.

Toinen merkittävä eroavaisuus Tokion puiston ja muiden Disneylandien välillä on katettu "pääkatu" - joka itseasiassa ei edes ole Main Street, vaan World Bazaar. Alueen lasikattoa on perusteltu sillä, että Tokiossa sataa vettä ja luntakin. Itse en silti tajua "pääkadun" kattamisen logiikkaa, sillä puiston suosituimpien elämyskohteiden ulkojonotusalueet ovat kattamattomia - puhumattakaan siitä että vain pieni osa puiston kokonaisihmismäärästä mahtuu World Bazaarin lasikatoksen alle. Lasikatos on kaiken lisäksi valitettavan ruma verrattuna sen alta löytyvään Main Streetin arkkitehtuuria jäljittelevään kokonaisuuteen. World Bazaarilla on vielä sellainenkin ongelma, että lasikatos syö paljon Tuhkimon linnan (Cinderella Castle) näkyvyyttä - varsinkin jos tähystää linnaa "pääkadun" alusta. Ainoa HYVÄ puoli World Bazaarilla on sen "risteysalue" josta pääsee oikaisemaan Tomorrowlandiin sekä Adventurelandiin ilman että täytyisi kävellä "pääkadun" loppuun (kuten kaikissa muissa Disneylandeissa).

Tokion Disneylandia on usein kutsuttu Walt Disney Worldin Magic Kingdom -puiston "kopioksi". Vaikkei se kopio olekaan, allekirjoitan kyllä täydellisesti sen että visuaaliselta kokonaisuudeltaan Tokion puisto on yhtä "kylmä" kuin Magic Kingdom verrattuna Kalifornian satumaiseen ja intiimiin Disneylandiin. Tokiossa tätä "kylmyyttä" vielä alleviivataan ihan mielettömän laajoilla, avarilla alueilla joka puolella puistoa. Tottakai Tokion puisto on suunniteltu huomattavasti suuremmille ihmismassoille kuin Magic Kingdom - mutten siltikään voinut estää sitä ensijärkytystä mikä iski World Bazaarin toisesta päästä ulos kävellessäni. Yleensä viimeistään tuossa vaiheessa, kun näen suuren satulinnan edessäni ja kuulen taustamusiikin, minut valtaa lämmin ja hyvä fiilis. Mutta ei Tokion Disneylandissa. Ensijärkytys oli tosiaan hämmästyttävän rankka, sillä minusta tuntui kuin olisin katsellut autiomaata jossain keskellä ei-mitään, jonka keskeltä törrötti järkyttävän harmaa Tuhkimon linna.

Tähän perään on HETI mainittava, että jo saman illan aikana ehdin tottua Central Plaza -alueen (eli linnan aukion) uskomattoman laajaan näkymään - ja myönsin itselleni ihan puoliääneen ettei se suinkaan ihan "autio" ole. On siellä puita, pensaita ja muutakin. Mutta ensijärkytystä en silti voi unohtaa. Tässä täytyy jälleen kerran todeta että vaikka kuinka inhoankin Pariisin Disneylandin ällöranskalaista henkeä, taitaa kyseisen puiston Central Plaza linnoineen ja puineen olla yksinkertaisesti kaikkien Disneyland-puistojen kaunein ja tasapainoisin versio. Tokion Tuhkimon linna on kyllä yhtä komea kuin Floridan edeltäjänsä, mutta linnan uudelleenmaalattu alaosa on mielestäni ihan käsittämättömän tumman harmaa verrattuna linnan ylempään, lähes vitivalkoiseen osaan. ONNEKSI illan saapuessa tuo järkyttävän harmaa alaosa muuttuu yläosan tavoin täyteläisen siniseksi.

Kuva

Ellei joku vielä tiedä, olen kutakuinkin Lumikki-friikki. ;) Disneyn Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937) on edelleen mielestäni Disney-studion ylittämätön mestariteos. Minulla on useita taianomaisia muistoja ensimmäiseltä matkaltani Kalifornian Disneylandiin, joka sattumalta tapahtui samana vuonna (1987) kun Lumikki vietti 50-vuotisjuhliaan. Tuolloin näin upean Lumikki-liveshown (AINOA Disney-puistojen live-show josta olen pitänyt!), mutta vielä suurempi rakastuminen tapahtui darkkiksen Snow White's Scary Adventures kohdalla. Vaikka olenkin tainnut ajella enemmän Floridan Magic Kingdom -puiston erilaisella Lumikki-darkkiksella, olen silti aina rakastanut Kalifornian versiota enemmän - ja ihan syystäkin, sillä se on häikäisevän elegantti ja alkuperäiselokuvan hengelle hyvin uskollinen. Lähes sama dark ride löytyy myös Pariisin Disneylandista (jolla olen ajellut ylivoimaisesti eniten kahdeksan Pariisin matkani ansiosta; kiitos Pian, Ollin, iskän, äiskän sekä kotikummituksieni). Lumikki-darkkiksiin kohdistuva rakkauteni inspiroi KenNetti-sivustolleni mittavan Snow White's Scary Adventures -"tribuutin", joka on (nykyisestä päivittämättömyydestään huolimatta) saanut aivan uskomattoman määrän hyvää palautetta viime vuosien aikana - jopa pari kannustavaa yhteydenottoa Walt Disney Imagineeringin ex-työntekijöiltä!

Tokion Disneylandin Snow White's Adventures oli kieltämättä oleellinen syy Tokion matkalleni. Olen nettivideoiden perusteella kehunut Tokion "Lumikki"-ajelun maasta taivaisiin - ja siksipä viimeisten kahden vuoden ajan haluni kokea kyseinen darkkis on vain kasvanut kasvamistaan. Puiston aiheuttamista alkushokeista selvittyäni oli ensimmäinen kohteeni tottakai mikäs muukaan kuin Lumikki-darkkis. Jo sen fasadia jo jonotusaluetta ihaillessani alkoi lämmin, kihelmöivä Disney-olo vihdoinkin ottaa vallan ...vaikka lähes samaan aikaan hämmästyin jonotusalueen pientä kokoa. Videoissa ja valokuvissa se oli näyttänyt paljon suuremmalta. Olen sitä paitsi jonottanut lähes identtisellä jonotusalueella Floridan samannimisessä darkkiksessa (ennen kuin se remontoitiin lähes uuteen muotoon vuonna 1994), joten muistikuvissani - sekä myös kuvaamallani kotivideolla - Floridan alkuperäisversio vaikuttaa suuremmalta.

Tiedän kyllä että horisontaalinen kokoni on kasvanut entisestään, mutta se tuskin selittää sitä että Tokion Lumikki-darkkiksessa KAIKKI tuntui olevan niin uskomattoman pientä ja niin uskomattoman lähellä vaunua! Olen todellakin ajanut Disneyn Lumikki-darkkiksissa niin paljon, että TIEDÄN 99% varmuudella ettei esimerkiksi Pariisin Disneylandin versiossa pysty koskettamaan "metsäkohtauksen" hirviöpuita. Silti Tokion version TOSI-hirviömäiset puut olivat niin lähellä vaunua, ettei minun olisi tarvinnut edes kurkottaa niitä koskettaakseni. Pelottavaa - ja samalla uiskomattoman kiehtovaa; ilmeisestikään Tokiossa ei ole ilkivallantekijöitä niissä määrin kuin Amerikoissa, Pariisissa tai Suomessa; (täällä pohjolassa samalla etäisyydellä olevat kummitusjunalavasteet revitään välittömästi irti). Tämän saman "etäisyys-seikan" huomasin myös Tokion Fantasylandin toisessa darkkiksessa, Pinocchio's Daring Journey jonka sukulaisajelut olen kokenut lukemattomia kertoja sekä Kalifornian että Pariisin Disneylandeissa. Tokion Pinocchio-darkkis, joka on itseasiassa ajelun alkuperäisversio, vaikutti niin pieneltä ja intiimiltä, että mm. Monstro-valas tuntui puskevan suoraan syliin!

Tokion Lumikki-ajelusta vielä sen verran, että yksi tietty erittäin paljon arvostamani nettivideo antaa ajelusta oikeasti käsittämättömän SUUREMMAN vaikutelman. Voin rehellisesti sanoa, että ensiajeluni tuntui pieneltä pettymykseltä - sillä odotin todella jotain SUURTA ja "eeppistä". Tästä hupsusta ensivaikutelmasta huolimatta Tokion Snow White's Adventures on tällä hetkellä PELOTTAVIN kaikista olemassaolevista Disneyn Lumikki-ajeluista; vankityrmät suorastaan pursuavat luurangoista, timanttikaivos vaikuttaa luhistuvan vaunussa istuvien niskaan, Noidan ulkonäkö on kauhistuttavampi kuin muissa ajeluissa, ja ne edellämainitsemani hirviöpuut todella hämmästyttävän lähellä vaunua! Ajelu ei edelleenkään sisällä taustamusiikkia kuin yhdessä ainoassa kohdassa, mutta sitäkin enemmän hyytäviä ja säpsähdyttäviä äänitehosteita. Ja kuten Floridan edeltäjänsä, myös Tokion version fasadin ja jonotusalueen lumoavan kaunis metsäsomistus rauhallisine musiikkeineen antaa ajelun todellisesta luonteesta erittäin harhaanjohtavan kuvan. Oikeasti kyseessä on kummitusjuna! Sisäradalla on päättymättömän kauhukokemuksen keskellä vain yksi ei-pelottava kohtaus (Kääpiöiden juhlat). En siis suosittele ajelua ihan perheen pienimmille. Niille, jotka ennestään arvostavat Disneyn Lumikki-elokuvan pelottavuutta, Tokion darkkis on ehdoton "must"!

Kuva

Paljon lisää kuvia ja tarinaa (valitettavasti vain englanninkielellä):
http://www.kennetti.fi/swscary_7.html
(sivusto tulee päivittymään jossain vaiheessa)

Lumikki-ajelun jälkeen oli sitten sen elämyksen vuoro, joka jouluna 1982 sai minut alunperin rakastumaan Disney-puistoihin ja darkkiksiin. Juu, The Haunted Mansion. Kalifornian Disneylandissa tyylikkään vaalea "Kummitteleva Kartano" sijaitsee New Orleans Square -alueella, kun taas Floridan Walt Disney Worldin kolkon ruskea goottikartano seisoo Liberty Square -alueella. Koska Tokion puistoon ei rakennettu kumpaakaan amerikkalaisteemoitettua pikkualuetta, päädyttiin The Haunted Mansion sijoittamaan Fantasylandin perukoille, Floridan synkällä goottifasadilla varustettuna. Vaikka rakkauteni Haunted Mansionia kohtaan sai alkunsa nimenomaan Floridan version ansiosta, en itseasiassa ole koskaan tykännyt kyseisestä goottifasadista, enkä myöskään vaunujen lastausalueen älyttömästä suunnittelusta. (Kalifornian alkuperäisversiossa sen sijaan fasadi on mielikuvituksellinen ja lastausaluekin hurjan elegantti salamoivine ikkunoineen). OLI SIIS AIKAMOINEN IHME, että suorastaan rakastuin Tokion kartanoon. Monestakin syystä.

Olen aina kironnut Floridan kartanofasadin älytöntä sijaintia, sillä se ei noudata erityisen hyvin Disneylandin alkuperäisiä sääntöjä: kartanon luokse saavutaan sivusuunnasta, jolloin jylhä fasadi ei pääse oikeuksiinsa (ja ainoa paikka jossa se pääsee oikeuksiinsa, on vastaranta Big Thunder Mountainin luona). Toisin on Tokiossa, jossa kartanon erinomainen sijoituspaikka mahdollistaa sen ihailun kolmesta eri suunnasta - ja jossa kartanoa lähestyvät ihmiset näkevät sen suoraa edestäpäin. Tokion kartanolla on myös paljon laajempi ja tyylikkäämpi jonotusalue, joka luo hieman samanlaista tunnelmaa kuin Pariisin Phantom Manorin jonotusalue, vaikkei Tokion versiolla kuulukaan taustamusiikkia eikä edes koiran tuttua ulvontaa. Tokion kartanofasadilla on peräti kokonainen ylimääräinen "siipi", joka työntyy ulos kartanon vasemmalla puolella sijaitsevista jylhistä kallioista. Vaikka siipi noudatteleekin kartanofasadin arkkitehtuuria, se muistuttaa omasta mielestäni enemmän Englannin kuuluisinta kummitustaloa, Borleyn pappilaa (jonka mysteeri on kiehtonut minua jo ainakin 27 vuoden ajan). Siksi sain kai ylimääräisiä "kicksejä" pelkästään tästä jonotualueen yhdestä osasta, jolta löytyy myös kryptamainen aukko jossa ylimääräisen, pahaaenteilevän tiiliskiviseinän rakennustyö on jäänyt joltakulta kesken ja laasti kuivunut maahan. Hauska pieni yksityiskohta joka saa mielikuvituksen laukkaamaan. Tokion Haunted Mansionin fasadikokonaisuuden viimeistelee siipirakennuksen yläpuolelle nouseva metsä ja hieman kauempaa näkyvä suuri kummitusmainen puu - joka oikeasti kuuluukin Splash Mountain -tukkijokielämyksen fasadiin! Tässä jälleen yksi hyvä esimerkki siitä kuinka PALJON Disney-puistoissa panostetaan lavastuksellisiin kokonaisuuksiin ja kuinka mielettömän hyvin Disney Imagineers -insinöörit hallitsevat perspektiivi"huijaukset".

Pakko jo nyt mainita, että seuraavana päivänä Tokyo DisneySea -puistossa näin omin silmin Disney-puistojen kaikkien aikojen häikäisevimmän perspektiivihuijauksen, jossa kokonainen nelikaistainen autotie ja monorail saadaan piilotettua, jotta taustalla näkyvä aito meri vaikuttaa jatkuvan puiston sisällä! (Palaan tähän asiaan takuulla myöhemmin).

Kuva

Mutta takaisin The Haunted Mansioniin. Kuten Floridan versiossa, myös Tokion versiossa kartanoon kävellään sisään "kellarin" ovesta. Jotkut kiihkeimmät HM:n fanit pitävät tätä seikkaa typeränä, mutta omasta mielestäni kellarin sisäänkäynti on sanallasanoen hyytävämpää kuin kävellä kartanofasadin etuovesta sisään. (Tuleepa kellarin sisäänkäynnistä mieleeni myös Hitchcockin PSYCHO(!) -- ja sitä paitsi, koska fasadi piilottaa sisäänsä kaksi isoa "valehissiä", ei etuoven kautta kulkeminen olisi erityisen juhlallista, saati edes mahdollista).

Mutta joo - eteenpäin! Japanilainen "Ghosto Hosto" (eli Ghost Host, "aaveisäntä") ei ole tietenkään legendaarisen ääninäyttelijä Paul Freesin veroinen, mutten antanut tuon seikan estää nautintoa. Olen viimeksi vieraillut The Haunted Mansionissa kesällä 2002, joten noin yhdeksän vuoden paussin jälkeen oli upea palata "kotiin". (Pariisin Phantom Manor on tottakai peruspiirteiltään samankaltainen, mutta EI todellakaan tarjoa samaa elämystä kuin aito ja oikea The Haunted Mansion). Alkushown "venyvät huoneet" ovat Floridan tapaan "valehissejä" (Kalifornian alkuperäisversiossahan sekä Phantom Manorissa nämä ovat oikeita hissejä) - tarkoittaen siis että Floridassa ja Tokiossa ainoastaan seinät ja katto liikkuvat, lattian pysyen täysin samalla tasolla koko ajan. Silti jaksan aina haukkoa henkeäni, kuinka mielettömän monimutkaista tekniikkaa tarvitaan noiden ylöspäin "venyvien huoneiden" illuusioon (kuten muun muassa siihen että maalaukset rullaavat itsensä rypyttömästi takaisin lyhyeen muotoonsa).

Mutta kuten Floridan kartanossa, myös Tokiossa jostain kumman syystä toistetaan älytön lastausalueen jonotussumppu "venyvien huoneiden" jälkeen. Tokion versio Lumikki-ajelu sisältää osuuksia SEKÄ Floridan 1971 versiosta ETTÄ Kalifornian 1983 versiosta, joten en oikeasti tajua miksi Floridan The Haunted Mansionin tylsä ja huonosti toimiva lastausalue päätettiin rakentaa Tokion versioon, kun kerta fasadia kuitenkin laajennettiin. Hyvän alkushown jälkeen kartanon tunnelma lörpsähtää nimittäin joka kerta kun ihmisjoukko tuuppii tietään kapenevalle lastausalueen jonotusalueelle - puhumattakaan huonekokonaisuuden tylsyydestä (jossa ei ikkunan ikkunaa, eikä paljon muutakaan nähtävää kuin muutama hämähäkinseitein peitetty lampunrämä ja miljoona pikkusilmää seinätapetissa). Kai tähän tylsään somistukselliseen ratkaisuun on päädytty siksi, että asiakkaat keskittyisivät siihen oleelliseen: liikkuvalla lastausalueella liikkuviin vaunuihin kiipeämiseen. (Siksi on vieläkin kummallisempaa että Pariisin Phantom Manorin ihan yhtä liikkuvaiselle lastausalueelle päädyttiin rakentamaan majesteettisen yksityiskohtaiset, eeppisesti salamoivat puitteet). Tiedoksi niille jotka pelkäävät tätä Omnimover-systeemin liikkuvaa lastaus- sekä poistumislaituria, että laitehenkilökunta vahtii haukan lailla sormi pysäytysnapilla että kaikki varmasti ehtivät kiipeämään vaunuunsa turvallisesti.

Ja opin minäkin jotain uutta: Läskimahojen kannattaa istuutua (ainakin Tokion) The Haunted Mansionissa vaunun oikealle puoliskolle! Vaunuun kiivettyäni jäin nimittäin istumaan sen vasemmalle puoliskolle (eli vaunun "oviaukon" viereen) ja kun munanmuotoisen vaunun turvapuomi laskeutui tuttuun tapaansa, se ei lukkiutunutkaan - ja siksi lastauslaiturin lopussa oleva laitehenkilökuntaan kuuluva mies juoksi jokusen metrin vaunun edellä, puskien turvapuomia väkisin kiinni - ja onneksi onnistuen siinä! Mutta minulle se oli taas uusi järkytys muiden joukossa; ei hemmetti, olen jo liian läski palaamaan "kotiini", The Haunted Mansioniin! Onneksi ajelun jälkeen, hiukan myöhemmin, rohkaistuin ja menin kartanoon uudelle visiitille, ja istuin sillä kertaa vaunun oikealla puoliskolla - ja ilokseni huomasin että turvapuomi tekee oleellisen "avaramman" muodon oikealla puolella, jonka ansiosta minun mahaani isompikin mahtuu istumaan vaunuun. En tiedä, käytetäänkö samaa turvapuomi-"designia" muidenkin kartanoiden vaunuissa (Kalifornia, Florida ja Pariisi), mutta joka tapauksessa tämä Tokio-havainto oli erittäin tärkeä kaikkia isokokoisia kummitusfaneja ajatellen!

Minun ei pitänyt alunperin kirjoittaa näin pitkää selostusta Tokion Haunted Mansionista, mutta tulipa nyt listattua kaikki oleelliset asiat - sitä tärkeintä lukuunottamatta. Kuten jo mainitsin, viime kerrastani aidossa The Haunted Mansionissa on kulunut jo 9 vuotta. Noiden vuosien aikana olen kyllä ajellut ennätysmäärän Pariisin Phantom Manorissa, joka on mielestäni loistava elämys kolme neljäsosaa, tuhoten elegantin olemuksensa sillä valitettavan epäonnistuneella neljännellä osallaan! Phantom Manorin loppuhuipennus on niitä luomuksia joka toimi huomattavasti paremmin paperilla - ja jota Walt Disney Imagineeringin ei olisi koskaan pitänyt lähteä toteuttamaan sillä supistetulla budjetilla joka tälle elämyskohteelle lopulta määriteltiin. Tiedän kyllä että makuja on monia - mutta haluaisin oikeasti raahata jokaisen Phantom Manorin loppuhuipennusta puolustavan henkilön kokemaan The Haunted Mansionin aidon, alkuperäisen "Hautausmaa"-loppuhuipentuman! Sanalla sanoen, HM:n loppuhuipennus on EEPPINEN. Mustan pimeyden ja ylimaallisen huumaavasti sinertävän päävärin yhdistelmä on yksinkertaisen kaunis. (Phantom Manorin loppuhuipennus on sen sijaan lähinnä persoonallinen ja liian räikeän värikäs ollakseen aavemainen).

Tokion kartanon ansiosta minulle vihdoinkin selvisi että Phantom Manorin suurin ongelma on LIIKA VALO; aidoissa alkuperäisissä The Haunted Mansioneissa on oikeasti niin pimeää että talon käytävätkin tuntuvat katoavan jonnekin yliluonnollisuuden rajamaille. Elämyskohteen pimeys pääsee kuitenkin ehdottomaan huippuunsa "Hautausmaan" loppuhuipentumassa, jossa nämä kauniin siniset, osittain läpinäkyvät kummitukset juhlivat. Rakennuksen sisäkatto on häivytetty lähes olemattomiin yhtä taitavasti kuin Pirates of the Caribbean -kohteen parhaimmissa osuuksissa.

Kuten tästä matkaraporttini osasta käy ilmi, Tokyo Disneyland -puistoon saapuminen oli ollut minulle niin monen järkytyksen ja shokin sävyttämä, että OLI JO AIKAKIN päästä kunnolla Disney-fiilikseen kiinni. Tokion The Haunted Mansion taisi säväyttää meikäläistä eniten siksi, ettei sisäradalle oltu tehty yhtä pikkupoikkeusta lukuunottamatta MITÄÄN niistä lukuisista muutoksista joita sekä Kalifornian että Floridan kartanoihin on 2000-luvun aikana tehty. Siksi Tokion kartano oli todellakin nostalginen paluu menneisyyteen - joka peräti liikutti meikäläisen liki kyyneliin "Ullakon" parvekkeelta avautuvan "Hautausmaa"-näkymän ansiosta. Enpä olisi ikinä uskonut että itkisin missään darkkiksessa - ja varsinkaan iloisten kummitusten svengatessa ympärilläni. Tokion "Kummitteleva Kartano" kouraisi siksi niin syvältä, kun tätä Disneyn häikäisevintä kolmiulotteista animaatiotaikaa olen kaivannut elämääni jo useamman vuoden ajan.

Kuva

Paljon lisää kuvia ja tarinaa The Haunted Mansionista:
http://www.kennetti.fi/hauntedmansion_p7.html
(sivusto tulee päivittymään jossain vaiheessa)

Huh - päästiinpä ulos kummitusten tyyssijasta.

Vasta kahdessa elämyskohteessa käytyäni suuntasin toiselle puolelle Fantasylandia, elämyskohteelle nimeltä Pooh's Hunny Hunt. Tämä Nalle Puh -teemainen darkkis on yksi 2000-luvun eniten kehuttuja Disney-luomuksia, joten tottakai tämä elämys kuului niihin jotka oli koettava mahdollisimman pian. Koska lähes kaikki Disney-puistojen suurimmat elämykset ovat riippuvaisia korkealaatuisesta tekniikasta, ne myös voivat mennä epäkuntoon ja sulkeutua ilman ennakkovaroitusta - joten tottakai ensin kannattaa kokea NE jotka todella haluaa kokea. Pooh's Hunny Hunt -kohteelle saapuessani pistin kuitenkin merkille ettei Fast Pass -jononohitusjärjestelmä ollut syystä tai toisesta käytössä - tai sitten kaikki Fastpass-ajat olivat jo menneet. Jonotusaika oli sillä hetkellä lähes 90 minuuttia. Olisin jopa ollut valmis jonottamaan tuon ajan, ellen olisi jo The Haunted Mansionin 45-minuuttisessa jonossa todennut ääliömäisyyteni lähteä kesäkuussa japanilaisen kuuman auringon alle ILMAN aurinkorasvaa sekä laukkuun sullottua vesipulloa. Nalle Puh -ajelun jono näytti nimittäin kiemurtelevan iäisyyksiin AURINGON alla, ilman varjopaikkoja - jota todella kummastelin, varsinkin kun kyseessä on PIENTEN LASTEN supersuosittu elämyskohde.

Päätin siis jättää Nalle Puhin illemmalle, todellisuudessa toiseen iltaan, ja suuntasin lähes vastapäätä Puhia sijaitsevalle Pinocchio's Daring Journey -darkkikselle jonka jonotus oli vain 40-minuuttinen. Tästä intiimin lumoavasta Pinocchio-darkkiksesta mainitsinkin jo tuolla Lumikki-ajelun yhteydessä. Saman ajelun toinen ja kolmas versio löytyvät Kalifornian ja Pariisin Disneylandeista. En ole koskaan ollut erityisemmin Pinocchio-ajelun fani, kun en välitä kyseisestä Disneyn klassikkoanimaatiostakaan (1940). Siltikin huomasin että äänimaailmaltaan Tokion versio on ylivoimaisesti kauniimpi kuin seuraajansa, vaikka Pariisin versio tarjoaa visuaalisesti kauneimmat kohtaukset selvästi suuremmilla lavasteillaan ja muutamilla modifioiduilla kohtauksillaan. Siitäkin huolimatta Tokion Pinocchio-ajelulla on parhain aloitus (jossa Strombolin nukketeatteri EI näy jonotusalueelle), parhain Sinisen Haltijattaren ilmestyminen sekä aivan hulvaton variaatio loppumusiikista ("Little Wooden Head") Geppetton työpajassa. Kuten Tokion Lumikki-darkkiksessa, myös Pinocchio-ajelun lavasteet ja hahmot ovat uskomattoman lähellä vaunuja.

Fantasylandin toinen elämyskohde jonka ehdottomasti halusin nähdä, oli Mickey's PhilharMagic. Kyseessä on "4D"-elokuva joka aloitti taipaleensa Walt Disney Worldin Magic Kingdom -puistossa. Vaikka omasta mielestäni Disney on tehnyt näitä veden roiskuttelu-, penkin tärisyttely- ja ilmanpaineella pelästyttely -spektaakkeleita jo ihan riittävästi, osittain ärsyttävyyksiinkin asti, olin kuitenkin halukas näkemään ja kokemaan tämänkin itse, ennen kuin sen tuomitsen. Jonotus Mickey's PhilharMagiciin oli kuitenkin niin pitkä - ja jälleen kerran kattamaton, suoraan paahtavan auringon alla - etten sitten viitsinyt siihenkään jäädä auringonpistosta hankkimaan.

Jotten kuitenkaan nyt kiusaisi lukijoita ihan mielettömästi, kerrottakoon se "tuomio" Mickey's PhilharMagicista jo tässä vaiheessa. Pakko mainita, että kun palasin Tokyo Disneyland -puistoon keskiviikkona, oli Mickey's PhilharMagic suljettuna teknisten ongelmien takia lähes koko päivän. (Mitähän sanoin tuolla pari kappaletta aiemmin niistä kohteiden "yllättävistä" rikkoontumisista?) ;) Meni pitkälle iltaan, ennen kuin Mickey's PhilharMagic lopulta avasikin ovensa - onneksi kärkyin lähistöllä - ja saatoin pinkaista suoraan sisään. Lopputuloksena, elokuvaelämyksen päätyttyä, juoksin heti uudestaan teatterin lämpiöön. Se jo kertonee, ettei tämä elämys suinkaan huono ollut! :)

Olen aina tykännyt Aku Ankasta valtavasti - ja inhonnut ylipirteää MIkki Hiirtä - joten ei ihmekään että tykästyin tähän elokuvaelämykseen jossa Mikki on vain pienessä sivuosassa, Akun temmeltäessä Disneyn animaatioklassikoiden maailmassa. Itseasiassa tämän elämyskohteen nimi on kaikin puolin harhaanjohtava, sillä kyseessä ei ole mikään Disney-konsertti (toisin kuin tässä Tokion Fantasylandin teatterissa aiemmin nähdyn Mickey Mouse Revuen tapauksessa). Mickey's PhilharMagicin tarina muistuttaa hyvin paljon Pariisin Walt Disney Studios -puiston Animagique-showta, jossa Mikki oli sivuosassa ja Aku temmelsi, yllätys yllätys, Disneyn animaatioklassikoiden maailmassa. Siinä missä Animagique-liveshown köyhä koreografia ja löyhä dramaturgia saattaa aiheuttaa myötähäpeää aikuiskatsojissa, on Mickey's PhilharMagic huomattavasti iskevämpi, mukaansatempaavampi sekä jopa paikoitellen taianomaisempi. Elokuvan alkaessa olin jokseenkin järkyttynyt pienehköstä valkokankaasta. Elämyksen päästessä kunnolla käyntiin teatterilavan "raamit" katoavatkin kokonaan ja elokuva muuttuu ällistyttävän laajaksi superhypervalkokankaaksi. Arvatkaapa vain nolottiko meikää, kun kun en osannut/uskaltanut odottaa tältä elämykseltä tämmöistä taikaa, vaikka olen aiemminkin rakastunut näihin Disney-elämysten laajeneviin valkokankaisiin (mm. Pariisin CinéMagique ja Epcotin Ellen's Energy Adventure). Edellinen kertoo vain sen, että Disney Imagineering pystyy edelleen yllättämään "asiantuntijankin" ihan puhtaasti "takavasemmalta". ;)

Vaikka Mickey's PhilharMagic on elokuvaosuuksiltaan ihan mukavasti toteutettu, omasta mielestäni parhain osa on puhtaasti mekaanisilla lavasteilla toteutettu teatterilavan palautuminen entiselleen - Paul Dukasin "Noidan oppipojan" komeasti tukemana. Akun tietokoneanimoitu hahmo ei ole kuitenkaan ihan niin onnistunut, kuin elokuvakokonaisuuden muut uudelleen animoidut hahmot aina Pienestä Merenneidosta Peter Paniin. Ensikertalaisten kannattaa tietenkin myös muistaa vilkaista teatterin takaosaan siinä vaiheessa kun Aku lentää elokuvan lopussa "ulos" valkokankaalta! Samankaltainen unohtumaton tehoste on tosin nähty jo parikymmentä vuotta sitten poskettoman hulvattomassa Muppet*Vision 3-D -elämyksessä. Noh, suuressa otannassa parhaat Disney-elämykset ovatkin vanhojen ideoiden päivitettyjä versioita.

Maanantaipäiväni 20.6. Tokyo Disneylandissa ei suinkaan päättynyt siihen etten mennytkään Mickey's PhilharMagiciin - mutta raportti on pakko katkaista tästä kohdasta. Onneksi tällä kertaa sain tämän päättymään hiukan iloisimpiin tunnelmiin.

Lisää iloisia tunnelmia luvassa parin päivän sisällä!

:) KEN

EDIT: Pieniä tekstin & sisällön korjauksia ja kaksi kuvaa lisää.
Älä välitä heistä jotka puhuvat selkäsi takana; sehän vain tarkoittaa että olet heitä muutaman askeleen edellä.

HeXa
Linkkimestari
Viestit: 802
Liittynyt: 3.1.2006 15:28
Paikkakunta: Lahti

ViestiKirjoittaja HeXa » 30.7.2011 21:01

Ken nostan hattua sinulle, koska olet jaksanut kirjoittaa valtavan seikkaperäisesti meille muille matkastasi... Kiitoksia!

Avatar
KennethSundberg
Jäsen
Viestit: 1451
Liittynyt: 29.12.2005 19:44
Paikkakunta: Turku
Viesti:

ViestiKirjoittaja KennethSundberg » 1.8.2011 12:34

HeXa kirjoitti:Ken nostan hattua sinulle, koska olet jaksanut kirjoittaa valtavan seikkaperäisesti meille muille matkastasi... Kiitoksia!


Kiitos kommentista, mutta en minä suinkaan pelkästään meille huvipuistohihhuleille tätä kirjoita. Monet tähän raporttiin kirjoittamani asiat tulevat päätymään muokkauksen kautta harrastesaittini Disney-puisto -sivustolle.

Viikonloppuna yritin taas keskittyä sivuihini - ja pääsin itseasiassa hieman eteenpäin. Suurin osa sunnuntaista kului pelkästään allaolevaa älytöntä kuvamanipulaatiota tehdessä:

Kuva

En siis ole vielä matkaraportin kirjoittamista jatkanut, mutta jotain sain sentään aikaan. Pari Tokyo DisneySea -puiston elämysesittelyä (kirjoitettu syvälliseen Kenneth-tyyliin) löytyy nyt esikatseluversioina sivustoltani. Nämä ovat todellakin vielä semmoisia versioita, ettei kuvien isoja versioita vielä ole, ja tekstit voivat muuttua ja kuvatkin lisääntyä/vaihtua, eikä kaikki linkitkään ole paikallaan... Jos kiinnostaa vilkaista, alla muutama linkki:

http://www.kennetti.fi/dpe/sindbadstorybookvoyage.html
http://www.kennetti.fi/dpe/towerofterrortokyo.html
http://www.kennetti.fi/dpe/cinderellacastlemystery.html

Koko Disney-puisto -sivustoni kokonaisuus tulee muuttumaan, kunhan saan edes tärkeimmät elämysesittelyt valmiiksi. Tähän tulee kuitenkin kulumaan varmasti usea kuukausi. "Elämyskohteiden kronikka" -etusivu on esikatseluversioiden väliaikainen "etusivu", jota siis kannattaa seurata, sillä useiden esittelyiden ilmestyminen on kiinni ainoastaan kuvamateriaaleista:
http://www.kennetti.fi/disneypuistokronikka.html

:) KEN
Älä välitä heistä jotka puhuvat selkäsi takana; sehän vain tarkoittaa että olet heitä muutaman askeleen edellä.

Avatar
KennethSundberg
Jäsen
Viestit: 1451
Liittynyt: 29.12.2005 19:44
Paikkakunta: Turku
Viesti:

ViestiKirjoittaja KennethSundberg » 21.9.2011 12:12

Sentään pieni jatke pahasti keskeneräiseen matkarapsuuni (itseasiassa kirjoitin tämän eilen illalla yhdelle toiselle foorumille):

Jos menisin Tokioon takaisin ja olisi valittava Disney-alueelta vain yksi puisto, se olisi ehdottomasti Tokyo DisneySea - ja juuri siksi, ettei kyseisen puiston kokonaiselämystä (ja sen useita elämyskohteita) ole tarjolla vielä missään muussa maailmankolkassa. Tower of Terror löytyy nykyään tietenkin myös Pariisista, mutta jos teemoitukseen kiinnittää huomiota, on Tokion versio varsin ainutlaatuinen. Alkuperäinen Indiana Jones Adventure (enkä puhu nyt Pariisin tylsästä vuoristoradasta!) löytyy Californiasta, mutta Tokion hieman erilaisella versiolla on omat vahvuutensa. KAIKKI MUUT puiston suuret elämyskohteet ovatkin sitten ainutlaatuisia: Journey to the Center of the Earth -vauhtidarkkiksesta tuli oma uusi suosikkini Indy-ajelun tilalle, vaikka Sindbad's Storybook Voyage tosiasiassa on SE elämys jossa taatusti istuisin eniten rauhallisuutensa ja lämminhenkisen koskettavuutensa ansiosta. Storm Rider on Disneyn ärhäkkäistä simulaattorielämyksistä parhaimpia (ja jälleen kerran, tätä kyseistä elämystä ei löydy mistään muusta Disney-puistosta). 20,000 Leagues Under the Sea -darkkiksella on pitkät juuret Disneyn elämyshistoriassa, mutta tämä "henkiinherätys" on hyvin erilainen kuin legendaariset "sukellusvene"-ajelut. Aquatopia on uniikki Tokio-elämys, kuten myös henkeäsalpaavan kaunis Mermaid Lagoon -kokonaisuus (vaikka sen yksittäisiä laitteita nähdään erilailla teemoitettuina muissakin Disney-puistoissa). Mermaid Lagoon Theatre esittää Pieni Merenneito -minimusikaalin joka on uskomattoman paljon kekseliäämpi ja upeampi kuin laimea Walt Disney Worldin versio. Ja puiston karusellikin on peräti kahdessa kerroksessa pyörivä eeppinen tekele.

Vertailun vuoksi: Tokyo Disneyland -puisto on shokki jokaiselle joka on rakastunut Pariisin Disneylandin täyteläiseen visuaalisuuteen. Vasta illalla puiston suuret asfalttikentät katoavat silmistä kauniiden valojen ansiosta. Puiston tarjonnassa on kyllä useita hyviä klassikkoelämyksiä (The Haunted Mansion, Pirates of the Caribbean, Big Thunder Mountain, Pinocchio's Daring Voyage, Space Mountain ja Splash Mountain) sekä muutama uuden ajan edustava tekele (Mickey's PhilharMagic, Pooh's Hunny Hunt, sekä Monsters Inc - Ride and Go Seek). Tokyo Disneylandilla on siis kieltämättä enemmän elämyskohdetarjontaa, kuin naapuripuisto DisneySealla - mutta kokonaisuutena ko. puisto voi tuntua "taiattomalta".

Sain tehtyä sivuilleni pikkupäivityksen - en vielä sitä ISOA! - ja nyt elämysesittelyistä löytyy myös Tokyo DisneySean kenties MAHTAVIN kohde: vauhtidarkkis Journey to the Center of the Earth.

http://www.kennetti.fi/dpe/journeytothe ... earth.html

Mahdollisesti ensi viikonlopun jälkeen esittelyitä tulee taas muutama lisää.

(Seuraavat kaksi kappaletta ovat hieman muokattuja vastauksia itsestäänselviin kysymyksiin):

Tokyo DisneySean Arabian Coast -alue on teemoitettu suurinpiirtein Disneyn Aladdin-elokuvan mukaan, muttei sitä kuitenkaan ihan Aladdin-maailmaksi voi sanoa. Karusellissa on kyllä sinisiä henkiä heppojen sijaan, ja Magic Lamp Theatre -3D-elämyksessä svengailee vähän isompi japaniksi vitsaileva henki - mutta mitään kokonaisvaltaista Aladdin-elokuvan elämystä alue ei tarjoa. Aiemmin mainitsemani Sindbad-ajelu on tietenkin eräänlainen Aladdin-toisinto, mutta omasta mielestäni paljon parempi, viehättävämpi ja tunteisiin vetoavampi. Soi siinä Alan Menkenin musakin taustalla - mutta Aladdin-puristit saattavat pitää "Compass of the Heart" -laulua lähinnä ärsyttävänä.

Tokyo Disney Resortissa paraateja esitetään ainoastaan Tokyo Disneyland -puistossa. DisneySean puolella nähdään sen sijaan eeppisiä "vesiparaateja". Ehkä jotain kertonee se, että itse jäin lumoutuneena katsomaan DisneySean "Legend of the Mythica" -showta, kun olin kävelemässä sen ohi. Se tuntui mielestäni paremmalta kokonaisuudelta kuin Tokion Fantasmic! -versio (jota on muokattu mielestäni aivan liikaa Kalifornian alkuperäisestä). Tosin myös sellainen seikka kuin hyvä katselupaikka vaikuttaa äärettömän paljon DisneySean "vesiparaatien" nautittavuuteen. Käydessäni kesäkuussa Tokiossa puiston huippusesonki ei ollut vielä alkanut, ja SILTI lähes koko Mediterranean Harborin alue (näiden esitysten näytöspaikka) oli pahasti tukossa. En siis suosittele Fantasmic! -esityksiä heikkohermoisille ihan pelkästään tuon katselijoiden karsean määrän takia. Koska Tokio Disneylandin paraativäylä levittäytyy niin paljon suuremmalle alueelle ympäri puistoa, saattaa hyviä katselupaikkoja löytyä paljon helpommin kuin DisneySean "vesiparaateihin".

:) KEN
Älä välitä heistä jotka puhuvat selkäsi takana; sehän vain tarkoittaa että olet heitä muutaman askeleen edellä.

Avatar
KennethSundberg
Jäsen
Viestit: 1451
Liittynyt: 29.12.2005 19:44
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Re: Tokyo Disney Resort 19.-26.06.2011

ViestiKirjoittaja KennethSundberg » 11.8.2014 23:07

Jihuuuuuuu! :-D Kolmen vuoden projekti vihdoinkin loppusuoralla. Toisin sanoen, Tokyo Disney Resortin ja Kalifornian Disneyland Resortin oppaat vihdoinkin tietokannassani.

http://www.kennetti.fi/disneypuistot.html

:) KEN,
huojentuneena ja helpottuneena...
Älä välitä heistä jotka puhuvat selkäsi takana; sehän vain tarkoittaa että olet heitä muutaman askeleen edellä.

Avatar
Ihme Mies
Jäsen
Viestit: 694
Liittynyt: 30.7.2008 22:37

Re: Tokyo Disney Resort 19.-26.06.2011

ViestiKirjoittaja Ihme Mies » 12.8.2014 17:54

KennethSundberg kirjoitti:Jihuuuuuuu! :-D Kolmen vuoden projekti vihdoinkin loppusuoralla. Toisin sanoen, Tokyo Disney Resortin ja Kalifornian Disneyland Resortin oppaat vihdoinkin tietokannassani.


No huh! :o
Tuossa on niin paljon luettavaa, että kaiken lukemiseenkin menisi useampi päivä.

Koska kävin kesällä Tokion Disneyssä (ehkä pitäisi laatia jonkinlainen matkaraportti, jos ehtii/muistaa...), niin tässä pari pientä asiaa, jotka ehkä voisivat täydentää muuten mainiota tietopakettia.

"Tokyo Bay Maihama Hotel Club Resort
Vaikka hotelli sijaitseekin Tokyo Bayn rannalla, voi merinäköaloissa olla mukana myös kaupunkimaisemaa."


Olin tässä hotellissa. Hotellin näköalat vaihtelevat ihan sen mukaan, mihin päin ikkunat ovat. Itselläni olivat puistoon päin, niin ei näkynyt merta ollenkaan. Positiivisena puolena hotellihuoneissa on pienet parvekkeet, joten esim. illan ilotulitukset voi katsella rennosti oman hotellihuoneen parvekkeelta (jos siis sattuu saamaan ikkunat sinne päin, eikä merelle päin...)
En tiedä kuuluuko tämä tietopakettiin vai ei, mutta varoituksena voi sanoa, ettei hotellissa ole sitten nettiä. Kuvauksen mukaan siellä on wifi, vaan ei sen enempää läppäri kuin iPhone saanut yhteyttä hotellihuoneessa, käytävällä eikä aulassa. Hotellin Disney-krääsämyymälä on sen sijaan todella mukava, koska valikoima on laaja.

"Hilton Tokyo Bay"

Olin tässä edelliskerralla, ja tästä ehkä kannattaisi mainita erittäin laadukas lähikauppa, joka on hotellin oikeassa siivessä (pääovista katsottuna). Kävin ostelemassa sieltä mm. mukavia kylmänuudeliannoksia, joita sitten mussutin huoneessani myös em. hotellissa, jossa vastaava kauppa on uskomattoman huono valikoimaltaan ja kalliimpi hinnoiltaan.

"Japan Railwaysin (eli JR:n) junaliikenne yhdistää Tokyo Disney Resort -lomakeskuksen Tokion seudun juna- ja metroliikenteeseen."

Tässä ehkä selvyyden vuoksi voisi mainita, että kyseessä on JR East -yhtiö, sillä JR Groupiin kuuluu kuusi eri matkustajaliikenneyhtiötä, joiden railpassit eivät kelpaa toistensa alueella. Toki yleinen, kalliimpi JR railpass kattaa (lähes) kaikki JR-matkustajajunat, mukaan lukien Maihamaan menevät.

"Myös Tokyo Disney Resortin elämyskohteissa henkilökuntaan kuuluva työntekijä kysyy lastausalueella jonottajalta: "How many?" (eli "Kuinka monta?")."

En ole kuullut tuota koskaan siellä enkuksi. Japaniksi kysymys kuuluu "Nanmei-sama desu ka." Ja se on siitä hyödyllinen fraasi, että se kysytään tuossa muodossa joka paikassa, esim. muissa huvipuistoissa, ravintoloissa, hotellien aamupaloilla, jne. Jos opettelee vain yhden fraasin Japanin matkaa varten, niin yhtään liioittelematta suosittelen että se on tuo, koska sen kuulee joka ikinen päivä. Toisin kuin voisi kuvitella, sormilla vastaaminen ei ole noloa, vaan myös kieltä osaavat tekevät niin.

"Viimeksimainitut "sinkku-jonot" ovat yleistyneet viimeisen vuosikymmenen aikana sekä Yhdysvaltain ja Tokion Disney-puistoissa, mutta niitä(kään) ei ole kaikissa suosikkikohteissa."

Dokumentoimattomana(?) pro-tippinä joihinkin kohteisiin pääsee FastPass-sisäänkäynnin kautta ilman FastPass-lippua, kun sanoo siinä olevalle työntekijälle taikasanan "singaa raidaa" (single rider). Tämä toimi todistettavasti ainakin vuosi sitten Indiana Jones -ajelussa, ja vieläpä niin, että kaksi samalla tavalla samaan aikaan mennyttä henkilöä pääsi yhtä aikaa ajeluun.

"Bussilinja, joka käyttää nimitystä "Airport Limousine", ajaa Naritalta peräti suoraan Tokyo Disney Resortiin"

Tuossa voisi ehkä käyttää toista sanamuotoa, koska lentokentältä "Airport Limousine"-nimen alla pääsee moniin kohteisiin, esim. non-stoppina kuuluisaan Shinagawa Prince -hotelliin, joka taas sijaitsee tunnin junamatkan päässä puistosta.

"Gadget’s Go Coaster
Tämän "lasten vuoristoradan" teemoitus"
"Flounder’s Flying Fish Coaster
Lapsille tarkoitettu, vain minuutin pituinen vuoristorata"


Jollen ole täysin väärässä, niin kumpikaan näistä ei ole "kiddie coaster" vaan "family coaster". En tiedä, onko tuolla nyt sitten kellekään niin paljon väliä, mutta kyllä noissa (japanilaiset) aikuisetkin välillä kirkuvat, jota tuskin tekisivät missään brucomelassa... :mrgreen:


Muuten näytti niin täydeltä tietopaketilta, että oikeasti on uskomattoman hieno.

Nyt sitten Shanghai-sivu työn alle, ja ensi kesän lomamatkaa varaamaan! :DD


Paluu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa